Lasten kehitys on kyllä kummaa. Ja toden totta etenee ihan harppauksittain. Meidän Pikku-Ukko, joka siis kuten miljoonaan kertaan todettu, inhoaa syvästi makuullaan oloa niin selällään kuin erityisesti vielä vatsallaan, kääntyi tänä aamuna syöttöjen välissä meidän sängyssä ihan tuosta noin. Ensin kylkiasennosta vaan, mistä hihkuin miehelle että hurjaa kato mitä se tekee ja Jii, kesken unien herätetty oli aika pöllämystynyt. Ja sitten kun käännettiin hetken vatsallaanolon jälkeen poika taas selälleen, ei mennyt kauaa kun se pönkäsi uudelleen mahalleen, tällä kertaa siis koko rundin selinmakuulta vatsalleen. Ja niin, että Jiikin näki sen ekan koko käännöksen - olipa kiva juttu!
Oon ihan pöllämystynyt, koska ei tuosta ollut etukäteen kyllä mitään indikaatiota, että sitä vähääkään kiinnostaisi mikään kääntymisjuttu. Just eilen valitin kaverille, että tää ei kyllä varmaan käänny ennen kuin täyttää puoli vuotta. Poika tiesi itse paremmin sopivan hetken <3 Nyt se kyllä makaa vähän kovemmalla alustalla, eikä taas näytä mitään merkkejä siitä, että haluaisi toistaa tempauksensa, mutta olen luottavainen siitä, että joku hetki sekin ihme taas päästään näkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti