Flunssainen horroryö

Nyt on kuulemma ollut liikkeellä vaikka mitä flunssaa. En uskonut, kunnes eilen neljältä iltapäivällä aivan yhtäkkiä ilmestyi kurkkuun kaktus, kuudelta särki jo päätä ja koiratreenien jälkeen kahdeksalta alkoi nenästä vuotaa ihan tulvana. Pikku-Ukko vaikutti illalla ihan ookoolta, mutta puolennyön jälkeen poika veti niin tukkoon, että herättiin tunnin välein köhimään, aivastelemaan ja niiskuttelemaan vuorotellen. Kolmelta vaihdoin puoli-istuvaan asentoon sohvalle poika kainalossa ja puolentoista tunnin päästä todettiin molemmat, hemmetin hiostava nahkasohva. Poika sai suolaliuosta tippoina ja nenäsuihkeena ja nenänniistämistä, joka poikkeuksetta ajoi sen raivoon, mutta oli välttämätön edellytys esim. syömiselle. Minä yritin norsunnokkakannuilla kunnes piti myöntää että limakalvot ovat liian verillä, ettäkö voisi yhtään laittaa suolaa sinne menemään. Ryöstin siipan Nasolinia siis - Luojan kiitos, että lääkäriltä tuli ookoo sille - ja kurkkupastilleja. Jotenkin selvittiin aamuun ja onneksi edelleenkään kummallakaan ei ole kuumetta, pelkkää limaa ja kränäistä oloa. Vaan onpa kerrassaan surkeaa lähteä päivään kun molemmat on kipeitä ja molemmat on ihan väsyneitä. Pikku-Ukon nenä tiputtaa kirkasta limaa molemmista sieraimista ja mulla vaihtui väri jo kellervään. Vasen silmä ei näe mitään kun se valuu urakalla. Onneksi näyttää siltä, että pojalta on veto yhtä veks kun multa - jos vaikka selvittäisiin vähän vähemmällä viihdyttämisellä tänään. Tänään taidan odottaa vain, että ilta tulisi uudestaan mahdollisimman nopeasti.