Vihdoin taas oikeaa vaa'alla mitattavaa kehitystä, jihuu! Ilmeisesti lineaarinen painonpudotus ei ole mun juttuni, mutta näemmä kolmen viikon välein vaaka suvaitsee näyttämään miinuslukuja ja nyt ollaan hienosti painossa 83,3kg - yhteensä projektin aikana siis tullut 3,3 kg pudotusta. Ihan hyvää tahtia ajatellen siis, että kuitenkin imetän ja pikkuisen varovaisempi pitää olla, ettei poika kärsi äidin tempomisista.. Ja hyväkin ottaa hitaammin, ne tulokset kun usein kestävät. Aion kyllä silti juhlia urakalla, kun paino joskus syksyllä ei ole enää 8-alkuinen, hirvittää miten päästinkään itseni painamaan ihan niin paljon.
Roti pysyi siis tällä viikolla paljon paremmin, vaikka viikkoon mahtui niitä Paskoja Päiviä oikein urakalla, osasta fiiliksiä tänne kirjoitinkin, osasta ei edes pystynyt kun jurppi niin. Cocis ja suklaa jäivät syömättä ja jäätelöönkin sorruin vain sen päivän iltana, jolloin ensin nukuin yöllä neljä tuntia, hoidin jotenkin koiran eläinlääkäriin aamusta ja kuuntelin illan Pikku-Ukon karjuntaa. Olin ne jätskit kyllä ansainnut...
Viikko starttasi siis liikunnan osalta vatsatanssilla ja jotenkin siitä innostuneena jaksoin aloittaa vihdoin ne lihaskunnot. Selailin kyllä Anneli Päivänsaran Liikunnallisen äidin käsikirjaa läpi viikon ja katsoin sieltä vinkkejä lapsen kanssa jumppaamiseen, mutta jotenkin pojan kanssa ei tullut sellaista hetkeä, että olisin halunnut ottaa sen mukaan touhuihin, sen verran heikossa kunnossa lihakset ovat ja kun en liikunnallisesti ole mikään luonnonlahjakas tarvitsen usein aika paljon aikaa siihen, että funtsin miten liikkeet pitää tehdä oikein. Joten tein sitten useampana päivänä vatsa-, kylki- ja selkälankkuja, selkälihaksia, naisten punnerruksia ja dippejä. Venyttelinkin jopa vähän (mutta ihan liian vähän). Teki silti hyvää tehdä lihaskuntoa ja tuntea taas miltä lihaksissa tuntuu kun ne ovat tehneet kunnolla töitä. Vaikken vielä jaksakaan tehdä juuri mitään liikkeitä kovin paljoa, jo yhdessä viikossa huomasi, miten paljon enemmän sitä jaksaa jo sillä harjoittelumäärällä. Joten ensi viikolle tavoitteena on varovaisesti kasvattaa noita liikuntamääriä. Ja sitä aerobista, joka jäi paitsiolle lähes kokonaan kaoottisten päivien vuoksi.
Suunta on siis oikein päin ja tästä on hyvä jatkaa taas uuteen kuntoiluviikkoon. Päätin, että sen kunniaksi luovun vihdoin raskausfarkuistani, jotka sain kaveriltani ja jotka isoimmillanikin olivat väljät. Nyt ne roikkuvat päällä ja olo niissä on hyvin ei-upea. Niissä on vielä reikäkin resorissa kaiken muun hyvän lisäksi, joudun aina nykimään paitaa alas ettei se näkyisi. Äiti sanoi, että jokaisen naisen pitää saada kokea olevansa upea ja naisellinen, aina. Minä teen sen nyt hommaamalla jostain itselleni pöksyt, jotka on mitoitettu nykykoon mukaan.
Suurimman pudottajan (Biggest Loser) kaudenpäätösjaksoja on myös nähtävillä, joten lisään omaa motivaatiota katsomalla heidän onnistumisiaan. Vaikka lähipiiristäkin löytyy esimerkkejä siitä, että kyllä tää terveellisemmistä liikuntatavoista kiinni ottaminen onnistuu, esim. oma isä aloitti kuntoilun reilusti yli viisikymppisenä ja on nyt yli 20 kiloa kapeampi urheiluhullu. Pitää vain muistaa, että vaikka nyt ei niitä tuloksia voikaan repiä nopeasti, niin hyvää kehitystä tapahtuu koko ajan. Isän sanoin, pitää koittaa opetella nauttimaan myös siitä matkasta, muuten ei onnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti