(Luomu)synnytyksestä, vielä kerran

Kirjoitetaanko nyt valtamediassa jotenkin toistuvasti synnytyksestä ja kivunlievityksestä, vai tuntuuko musta vain siltä? Viimeksi näkökenttään tarttui siis nämä Hesarin jutut (1 ja 2). Voi olla myös, että koska olen seuraillut erään FB-kaverini, tuoreen doulan, päivityksiä mm. Aktiivinen synnytys-ryhmässä, niin ehkä siksi tuntuu siltä, että aihe on koko ajan tapetilla.

Taustana tälle kirjoitukselle siis se, että kävin ennen synnytystä luonnollisen synnytyksen valmennuksessa ja kun kuitenkin päädyttiin käynnistykseen (synnytyskertomus tässä ja tässä ja jälkifiilistelyt tässä) ja sitä kautta lääkkeelliseen kivunlievitykseen, niin se toki vaikuttaa omaan näkökantaan. Se siis taustaksi.

Minusta on oikeasti hienoa, että maailmassa on kivunlievitystä ja sairaaloita, joissa synnyttää. En kuulu ollenkaan niihin, jotka ihannoivat kotisynnytystä (kuka jaksaa siivota sen kämpän, ennen ja jälkeen?) ja jos jotain käy (kun kuitenkin käy, vaikka olisikin vain se yksi kymmenestä synnytyksestä) on kunnon apua saatavilla. Uskonko silti, että nykypäivänä synnytystäkin ajetaan johonkin näppärään pakettiin, jossa suunnitellulla aikataululla pyöräytetään lapsi ilman kipua, verta tai muitakaan eritteitä? Tai uskonko, että liian moni nainen jo kivun pelossa valitsee "helpon reitin" ja puudutuksen vaikka olisi pärjännyt ilmankin ainakin pidempään? Ehdottomasti. Silti kun olen katsellut tekstejä ja kommentointeja, joita todella vannoutuneet luomu/aktiivisynnytyksen kannattajat tekevät, en voi välttyä siltä ajatukselta, että ainakin osa heistä on jotenkin vinksallaan, vaatii saneluperiaatteella kaikille sitä mitä itse pitävät parhaana ja mikä ärsyttävintä (näin faktoja etsivän insinöörin mielestä), lainaavat ainakin osin hyvin vanhoja tai ei-suomen-käytännöistä tehtyjä tutkimuksia, joissa esimerkiksi annetun epiduraalin pitoisuus on jo ihan jotain muuta kuin normisynnytyksessä ja vetävät siitä suoraan johtopäätöksiä, miten sairaalasynnytyksissä pyritään enemmänkin vahingoittamaan lasta kuin suojelemaan uutta elämää. Ja heti tähän hengenvetoon lisättäköön, että kyllä niitä ihan todettujakin vaikutuksia on saatu tutkimuksissa näkymään, mutta ei ihan niin yksioikoisesti kuin mitä vastustajat väittävät. Taustat pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon näissä monipuolisemmin. Ja ihan tilastona jos Suomessa kuitenkin syntyy mitä, 50-60 000 vauvaa, joiden äideistä ilmeisesti yli kaksi kolmesta valitsee jonkin puudutuksen ja silti valtaosa synnyttää ihan terveen lapsen, niin minun on kyllä hyvin hyvin vaikea siihen suureen salaliittoon uskoa. Yksilöllisiä vaikutuksia toki on ja jokaisen lapsen vamma tai kuolema on järkyttävä tragedia.

Mutta mutta. Juttelin juuri perjantaina yhden meidän luontaisen synnytyksen kurssilla olleen tytttön kanssa, jolla hänelläkin oli synnytys päätynyt käynnistykseen ja hänenkin fiilis kokemuksesta oli se, että ei siinä kyllä suoraan sanottuna mitään oman synnytyksensä tähtiä oltu, vaikka niin joku jossain lupasikin. Hyvä synnytys hänelläkin, ei siinä mitään, mutta kokemuksena sellainen, että siinä jäätiin laitoksen kiireessä kovasti yksin ja aika vähäisen ohjeistuksen ja kannustuksen varaan.

Ja siinä minusta on se, mitä näissä kirjoituksissa soisin enemmänkin näkyvän ja tämän vuoksi itsekin voisin nousta barrikadeille. Luomusynnytys olisi toki kiva, mutta vielä enemmän nyky-Suomen synnytyksistä (tämä nyt omaan ja kaveripiirin kokemuksiin viitaten, mitään näppärää tilastoa tähän ei ole) minusta liittyy laitoshenkilökunnan kiireen aiheuttamaa tasapäistämistä ja yksinjättöä. Minusta ei ole kylliksi siinä, että asiantuntija eli kätilö ehtii käydä puolen tunnin välein tsekkaamassa tippaa tai kertomassa, että seuraa kyllä sitten vauvan sydänääniä monitorista. Ponnistusvaiheessa toki on kätilö(itä) paikalla, mutta siinäkin moni on kokenut, että kiireen vuoksi esimerkiksi kannustus vaihtoehtoisiin asentoihin tai hengitystapoihin on jäänyt vähän niin ja näin. Monilla synnyttäjillä on myös pelko siitä, että jos ei ota puudutusta tarjottaessa niin kohta sitä ei edes saa, kun anestesiologi on silloin varattu. Ja ennen kaikkea, jos ei äidillä tai lapsella ole mitään hätää, niin se väkisinjouduttaminen tilojen vapauttamiseksi pitäisi saada loppumaan, sillä siinä kyllä mennään metsään ja huolella.

Siksi henkilökohtaisesti minua ärsyttää, että koko tämä synnytyskysymys on jaettu karrikoiden kahteen - kannatatko luomua, hampaat-irvessä-ilman-epiduraalia, jossa kyllä sopii käyttää ääntä ja jumppapalloa ja kävellä ja akupunktoida vieressä roikkuvan doulan kannustamana vai kannatatko sitten one-size-fits all -synnytystä sairaalassa, jossa jokaiselle joka ei älyä sanoa ei tyrkätään se epiduraali, jotta synnyttäjä ei häiritse laitoksen muuta kiirettä ja puserretaan vauva ulos siinä puoli-istuvassa asennossa.

Missä voi liittyä siihen FB-ryhmään, jossa kannatetaan sairaalaympäristössä tapahtuvaa synnytystä, jossa joku asiantuntija (joka ei henkeen ja vereen ole tsemppaamassa pelkästään sitä lääkkeetöntä vaihtoehtoa) on vierellä luotettavana tukena koko synnytyksen, kertoo missä mennään, auttaa tekemään synnyttäjän ja lapsen kannalta hyviä päätöksiä,  sanoo että kyllä sinä jaksat ja olet upea, ihana nainen luomassa uutta elämää, muistuttaa hengittämisestä ja auttaa pysymään liikkeessä ja ponnistamaan asennossa, jossa lapsi edullisimmin tarjoutuu. Ja synnytyksen jälkeen asiantuntevasti hoitaa vauvan ensihetket lempeästi ja kiireettä, kehuu synnyttäjän maasta taivaisiin ja käy rakentavan keskustelun synnytyskokemuksesta sekä neuvoo synnyttäjää kuntouttamaan ja hoitamaan itseään oikein synnytyksen jälkeen. Koska sitä minä tänne haluaisin ja sillä varmasti useampi synnyttäjä pärjäisi hyvinkin vähemmillä (lääkkeellisillä) kivunlievitysmuodoilla, ihan noin niinkuin luonnostaan.