Taas äiti opettelee sitä, että kehitys ei ole lineaarista. Kääntyilythän meillä jäivät edellisen kerran jälkeen melkein nolliin, ei edes mitään yrityksenpoikasia tässä välissä. Sitten alettiin pöpöttää minkä suusta kerkisi ja se antoi tilaa käsien hienomotoriikalle - nyt on pari viikkoa harjoiteltu urakalla käsien käyttöä yhteistoiminnassa, mikä tietysti sulki koko pojan puheentuotannon ihan yksittäisiksi äännähdyksiksi.
Toissapäivänä oltiin kaverilla kylässä ja harjoteltiin heidän lapsensa leikkimatolla kaikenlaista toimintaa. Oikein näki, kun Pikku-Ukon päässä kävi hurja raksutus kun hän seurasi kuusi viikkoa vanhemman neitokaisen sujuvaa konttailua. Siitä innostuneena viritin meidän ahtaaseen olkkariin oikein kunnon leikkipisteen eilen pojalle ja ilmeisesti sen kannustamana tuo yhtäkkiä keksi aloittaa kääntelyn uudestaan, nyt vatsalta selälle. Pari kertaa teki putkeen, muttei sitten vieläkään uudestaan selältä takaisin makuulle.
Yöt ovat olleet täynnä ihmeellistä harjoittelua ja tosi huonoa nukkumista - toivon niin, että nyt kun tämä uusi taito on kehitetty, meilläkin saataisiin joskus tässä edes yksi rauhallinen yö ilman 4-5 herätystä... Mutta niin tai näin, jännityksellä jään silti odottamaan, mitä tuo keksii seuraavaksi ottaa harjoittelun alle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti