Kirjakulma: Liikunnallisen äidin käsikirja

Olen yrittänyt tässä vähän perehtyä  ns. "alan" kirjallisuuteen ja yhtenä lukututtavuutena oli Anneli Päivänsaran kirjoittama Liikunnallisen äidin käsikirja, Ravitsemus ja liikunta raskauden aikana sekä synnytyksen jälkeen (Art House 2013). Myönnän, että lainasin tämän kirjastosta vain siksi, että sain hyvän mielen siitä kun tein raskauskiloasialle jotain. Ehdin pariin otteeseen uusiakin lainan ilman, että kajosin koko teokseen kunnolla, ajattelin pikaselauksen jälkeen että se on semmoinen perusteosta taas siitä, miten ylipäätään liikutaan ja syödään oikein, tiedättehän sen normi ekojee meets kotitalousopetus -kirjallisuuden (suosi lähi- ja kausiruokaa, höyrytä, jne.)? Ja on tämä kirja sitäkin. Mutta siellä oli myös oikeasti hyvää juttua mm. raskaudenajan vitamiineistä, huomautuksia raskaudenajan erityisruokavalioihin sekä selityksiä siihen neuvolan älä-syö-sitä-äläkä-tätä listalle. Kirjasta sai myös vinkkejä yleisimpiin raskausoireisiin (uni, ummetus, pahoinvointi jne.) sekä se tarjosi paljon perustietoa raskauden aikaisesta (ja jälkeisestä!) liikunnasta (milloin saa liikkua ja miten, raskauden fysiologia ja hormonaaliset muutokset), mikä oli itseasiassa kiva, koska tätä neuvolan kautta ei minusta kauheasti käsitelty, vain siellä yhdellä ainokaisella fyssarikäynnillä, jonne valtaosa ei taida osata ilmoittautua.

Pari detaljia tarttui myös tekstistä hihaan:

• Raskaudenaikainen hivenaineiden ja vitamiinien tarve lisääntyy 15-50% ja raudan, D-vitamiinin sekä folaatin vieläkin runsaammin
• Veren määrä kasvaa 1,7 litraa raskausaikana ja hapen tarve kasvaa 15% normaaliin verrattuna
• Punainen liha ja sisäelimet sisältävät hyvin imeytyvää hemirautaa, kasvikunnan tuotteiden rauta heikommin imeytyvää. Valtaosa raskaanaolevista tarvitsee lisärautaa, koska muuten sikiö kuluttaa äidin rautavarastot loppuun ennen raskauden loppuvaihetta
• Sinkin puute laskee mielialaa. Imetys vähentää sinkkivarantoja ja rauta estää sinkin imeytymistä. 
• Alhaisen seleenitason on osoitettu olevan yhteydessä keskenmenoihin. Liiallinen A-vitamiini taas aiheuttaa sikiön epämuodostumia ja lisää keskenmenoriskiä.
• Kofeiini estää muiden vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä
• Probiootit ehkäisevät allergioita, mutta niitä pitää syödä jo raskaana ollessa, jatkaa imettäessä ja antaa 6-12 kk lapselle myös. Myös mustaherukansiemenöljyn aloitus 8.-16. raskausviikolla ja lapselle lisänä ruokaan 2 vuotiaaksi asti vähentää allergiaa ja atooppista ihottumaa
• Ruokavalion D-vitamiini ei vaikuta äidinmaitoon
• Äidin ravinnon rasvakoostumus näkyy äidinmaidossa jo muutaman tunnin kuluttua, mutta muutos ei ole pysyvä. Vauvan oma rasvahapposynteesi on kehittymätön, joten se tarvitsee äidinmaidosta etenkin pitkäketjuisia tyydyttymättömiä rasvahappoja
• Illalla kannattaa nauttia tryptofaanipitoista ruokaa hiilihydraatin kanssa, koska keho valmistaa tästä luontaista melatoniinia
• Raskaana ollessa turvallinen sykeraja on 150 lyöntiä minuutissa. Äidin liikkuessa myös sikiön syke nousee. 
• Raskaana olevien naisten fyysinen suorituskyky paranee noin 40% 15-45 minuutin mittaisilla keskeytymättömillä harjoituksilla, jos syke on 140-150 lyöntiä ja harjoitus toistetaan 3-4 kertaa viikossa. 
• Hyväkuntoisten äitien synnytys 1,5-2 h vähemmän kuin muiden
• Raskaana ei saa tehdä mitään niitä liikeitä, joissa kohtu voi jäädä puristuksiin eikä suoria vatsalihasliikkeitä puolivälin jälkeen. Ei myöskään liikkeitä, joista tulee suurta staattista painetta, kuten kyykkyjä. Lankkuja saa tehdä alkuraskaudessa, jos ei ole verenpainetta. Tämän jälkeen vain "napa sisään"-treeniä. 

Kirja on selkeä ja osin vähän liiankin perusjutuista lähtevä, mutta ainakin yhden lukukerran verran sieltä löytyi myös uutta, hyödyllistä tietoa. Ainakin itse menin kiltisti apteekkiin ostamaan ne monivitamiinit ja maitohappobakteerit täydennykseen ja olen kirjan lukemisen jälkeen myös muistanut niitä syödä.

Kirjan parhaat palat tulivat ihan lopussa, jossa kirjoittaja itse näyttää lapsiensa kanssa, miten lihaskuntoliikkeitä voi tehdä oman vauvan tai taaperon kanssa. Ollaan kokeiltu Pikku-Ukon kanssa ja poislukien liian pitkät kainaloista nostamiset, niin poika tykkää kyllä kovasti, ihmettelee vain miksi äiti ähisee vieressä (puolustaudun sillä, että poika tosiaan painaa melkein sen yhdeksän kiloa, vaikka kai niissä lihaksissakin voi tiettyä kehittämistarvetta olla). Kirjailijalla itsellään ei ole ollut ongelmia lantionpohjan lihasten kanssa, mikä selittää yhden selkeän puutteen muuten kivassa kirjassa: olisin kaivannut tämän tyyliseen teokseen parempia neuvoja lantionpohjan lihaksiston harjoittamiseen ja synnytyksestä toipumiseen muuten.