Oltiin eilen nelikuukautisneuvolassa, jossa vielä on päällä lastenlääkärin tsekki. Kivaa oli taas, sattui se alkuaikojen tomera neuvolantäti, jolta siinä mittaamisen lomassa ehdin kysellä apuja yöheräilyyn, kiinteiden aloittamiseen, Pikku-Ukon sitkeään (mutta vähäiseen) yskään ja siihen, kuinka paljon tuota hurlumheitä voi ja uskaltaa istuttaa, kun se nyt väkisin tätä nykyä itseään ylös aina kampeaa.
Kuulemma yöheräilyä kannattaa tuonikäisenä kestää niin pitkään kuin itse jaksaa ja (vähän ennen) sitten puuttua siihen. Sain positiivista vahvistusta sille, että olen tehnyt oikein kun olen nyt yrittänyt antaa ensinnä tuttia, jos poika herää alle 3 tuntia edellisestä syötöstä ja tarjonnut rintaa sitten vain siinä tapauksessa, että ilman ei ole nukahdettu uudestaan. Kiinteitä kannattaa aloittaa vasta kuukauden päästä, koska poika kasvaa niin hyvin edelleen (8,46 kiloa ja 67,5 cm joten ei se nyt vielä ihan kamalasti näy se kasvun hidastuminen noissa luvuissa, vaikka "näppituntuma" sen arjessa kertookin). Kiinteitä sopii kuulemma sitten ottaa ohjelmaan nopeampaan tahtiinkin, kuin jos olisi nelikuisena aloittanut - mikä on kiva juttu, kun mulla nyt niitä soseita sielä pakkasessa kuitenkin odottelee (tuleepa ainakin syötyä sieltä joskus veke). Ja vinkkinä kaikille, että jos haluaa keittää pienelle puuroa, niin sitä voi vaihtelun vuoksi keittää riisi- tai kauramaitoon. Ei ehdottomasti sovi äidinmaidonkorvikkeeksi, koska proteiinipitoisuus ei riitä siihen, mutta tuollaisena puuronlisänä käy kyllä. Otamme vinkistä vaarin :) Ja täti näytti ihan Pikku-Ukkoa mallina käyttäen, miten lasta voi istuttaa ilman, että se on istuttamista - eli niin, että lihasten väsyessä se pääsee kupsahtamaan toiseen asentoon sylissä. Niin ollaan tehtykin, joten helpotusta tuli, ei olla pilattu sen selkää.
Sen sijaan ehdin jo lastenlääkärin käsittelyssä huolestua tuon vasemman korvan kuulosta, jonka pelkäsin johtuvan siitä, että kuorossa olen saattanut aika kovaäänisesti laulaa juuri sen korvan puolelle. Ei nimittäin suostunut lapsi kirveelläkään kääntämään päätään äänen suuntaan, vaikka oikealle käänsi. Ilmeisesti poika oli kuitenkin jonkun kuulemista ilmaisevan reaktion lääkärisedälle näyttänyt, koskapa neuvolakorttiin oli kuitenkin merkitty kuulonkin olevan ihan ok. Samoin keuhkot olivat yskästä huolimatta hyvän kuuloiset, lääkäri epäili että siitä meidän flunssasta vaan on jotain limaa vielä jäänyt keuhkon syövereihin, jota välillä koittaa yskiä pois. Kuulon suhteen pidän kuitenkin jatkossa varani ja en pidä poikaa sylissä silloin kun oikeasti jodlataan kovaa ja korkealta.
Muuten kaikki olikin normaalia. Lääkärin sanoin, ihan normaali nelikuinen, halua tehdä olisi jo tosi paljon enemmän kuin vielä taitoa ;) Se kyllä taitaa kuvastaa tosi hyvin meidän poikaa just tällä hetkellä. Mutta ihanaa oli nähdä, miten ylpeästi se koitti huojuvilla koivillaan seistä lääkärinkin käsittelyssä ja nauroi tälle kuin naantalin aurinko, kun setä vähän pyöritti, nosteli ja tutki. Jopa mahallaan maltettiin olla ihan omiin käsiin nojaten tutkimusten ajan ja sitä lääkäri kannustikin tekemään aina kun poika vain suostuu, että kuitenkin tulee harjoitettua oikeita juttuja. Rattaissa kuulemma voidaan vaihtaa kopasta siihen turvavyölliseen malliin, vähän kallistusta saa olla jo. Joten viikonloppuna varmaankin heitetään tuo koppa hemmettiin ja jatketaan elämää niiden isojen poikien rattaiden kanssa. Jee, miten iso tuo jo on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti