No hyvinhän niillä oli eilen mennyt, Mammalla ja Pikku-Ukolla. Itse asiassa olivat koko päivästä selvinneet ilman itkuja, poika oli nukkunut 2,5 tuntia kärryissä, syönyt mukisematta maidot tuttipullosta ja kun tulin kotiin, odotti hymyilevä poika kädet ojossa. Kiva, että poika sentään pärjäsi niin hyvin, koska mulla oli ihan kamala ikävä - niin kova, että puhelinta piti tarkistella harva se hetki. Mamma onneksi ymmärsi yskän ja lähetti usein valokuvia hymyilevästä pojasta ja leikkivästä pojasta ja keskittyneestä pojasta.. Napanuora oli niin lyhyt, ettei edes koko konserttia älynnyt jännittää, vaikka hienot YK:n päivän hippalot oli ja diplomaattikuntaa paikalla enemmänkin.
Ainoa miinus oli, että illalla poika vetäisi vaippaan hirveät ripulit. En tiedä sitten oliko syynä pakastimessa pari päivä yli sen 3 kk olleet maidot vai mikä. No, seuraavat kakat oli taas ihan normaalit, mutta itse ehdin vähän jo huolestua ja harmitella, että tähänkö nyt katkesi muuten niin hyvä päivä. Poika itse ei ollut moksiskaan, luritteli iltahöpinöitään ja vaati huomiota kuten yleensäkin.
Mutta annan kyllä Mammalle plussapisteet tästä hoitokeikasta. Varsinkin jos ajatellaan, että mäkin hyvin harvoin saan vedettyä sen 6 h ilman itkuja tai draamaa. Taitava Mamma! Sanoi vielä lähteissään, että kun tämä meni niin hyvin, niin voisi koittaa järjestää mulle ja Jiille jonkin yhteisen hetken, että päästäisiin vähän yhdessä ulos ilman lasta. Ihanasti ajateltu, olisikin tosi kiva mennä vaikka yhdessä syömään niin, että saisi molemmat käyttää kumpaakin kättä syömiseen vauvanpidon sijaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti