Houston, we have a päiväunirytmi!!

Päiväunirytmin (tai ylipäänsä päivärytmin) luominen on semmoinen juttu, josta olen äärettömän ylpeä (ja ihan sama vaikka se kuinka olisi viileiden kelien aikaansaamaa, otan kaiken kunnian tuosta itselleni). Mutta hämmästyksekseni voin todeta, että meillähän on struktuuria päivässä siinä missä ennen oli vain epämääräistä vauva-aikaa koko päivä täynnä.

Näin se käy:

• herätys 7.30, vaipanvaihto, pikainen syöttö ja leikkimään
• klo 10 jälkeen syöttö, mahd. vaipanvaihto ja päällysvaatteet ylle
• klo 11.30-12 päiväunet kärryissä
• klo 12 syöttö, vaippa, aktiviteettejä
• klo 15.30 jälkeen syöttö, mahd. vaipanvaihto ja päällysvaatteet ylle
• klo 16-17.30 päiväunet kärryissä
• klo 17.30 syöttö, vaippa, aktiviteettejä
• klo 19 iltatankkaus, rauhallista tekemistä, lähelläoloa
• klo 20.30 vika syöttö ennen unia ja nukutus

En laita tähän sitä yöpuolta koska niin, sehän meillä sitten taas ei suju lainkaan. Laskin juuri, että siitä on yli kuukausi kun olen viimeksi nukkunut yli 4 tunnin yhtäjaksoisen pätkän, meidän yöt ovat siis jatkuvaa heräämistä täynnä. Ehkä se johtuu siitä, että tuo on jo niin iso, että vaikka multa tuleekin maitoa runsaasti poika myös tarvitsisi sitä non-stop, tai sitten se kehittää niitä taitoja koko ajan ja häiriintyy siitä, tai sitten ollaan vaan opittu huonoille tavoille. Huudatusunikoulua kun ei saa vielä aloittaa pariin kuukauteen, niin koitetaan nyt sitten vielä pärjäillä, vaikka jotkut yöt kyllä saavat äidin jo itkemään, kun alkaa oma unensaanti olla kiven alla ja sitten juniori onnistuu juuri heräämään kun itse olisi saanut unen päästä kiinni. Yritän hokea itselleni, että maailmassa on pahempiakin ongelmia kun parit huonostinukutut yöt ja että ei tätä iänkaiken kestä. 

Mutta päiväunien ja päivän ennustettavuuden säännöllisyys kyllä auttaa ihan eri tavalla mua rakentamaan arkea ihan eri tavalla ja lisää mun omaa aikaani kolmella tunnilla päivässä (vaikka sen olenkin nyt käyttänyt ulkoilmasta nauttimiseen ja koiran lenkitykseen, kun olen vihdoin pystynyt kärryjen kanssa sitä tekemään). Mikä sitten muutoksen sai aikaan? Kaveri antoi lainaksi e-kirjan/dokumentin nimeltä Nap in a Snap, missä käytiin läpi kolme yleisintä päiväunirytmiä. Yksi on rytminen, toistuva sykli (leikki-syöttö-uni/syöttö-leikki-uni), toinen vauvan oman syklin kuuntelu ja kolmas sitten kelloon perustuva aikataulu. Pikku-Ukolla kun ei todella ole omaa aikataulua (paitsi kaaos) ja joudun aina välillä tarjoamaan tuolle rintaa rauhoituskeinona (koska olen laiska ratkomaan ongelmia muuten) niin nuo syklit menevät päin mäntyä. Joten jäi tuo kelloon perustuva, jota en edes tiennyt että tänä lapsi-ensin -aikakaudella edes saisi käyttää. Se oli kuitenkin meille ihan se oikea, koska tarjoaa vapautta harrastuksille ja kiinnostaville aktiviteeteille ja nyt kun sitä ollaan pari viikkoa noudatettu alkaa tuolla jo muutenkin luppaamaan silmät ihan oikeissa kohdissa. 

Läystäkkeen mukaan 3-6 kuukautisen pitäisi nukkua 2-3 päiväunet päivässä 1-2 tuntia kerrallaan. Ihan alkuun piti pari päivää seurailla pojan touhuja ja oikeasti yrittää arvioida milloin se on väsynyt ja milloin menee jo yli. Siitä sai vähän osviittaa, miten homma voisi toimia. Minä olin ajatellut, että kolmet päikkärit olisi kivat, mutta niitä ei Pikku-Ukko suostu vetämään vaan sen yrittäminen näyttäisi sotkevan koko homman. Siispä otimme vain nuo kahdet päikkärit ja nukkuu niillä aina sen mitä nukkuu. Jos uni jää 30 min pikatirsaan, yritän kyllä vielä tutin ja otsan silittelyn kanssa saada pojan jatkamaan unia. Toimii aina joskus. 

Muutenkin tuossa meidän aikataulussa on kyllä joustoa noin 30 min-1 h suuntaansa. Tärkeimmäksi meillä olen huomannut sen, että poikaa pitää oikeasti seurata ja katsoa miten sillä menee. Ja vaikka en ikinä uskonut, että me koskaan päästäisiin kärryttelemään niin niin vain sekin on ok, kunhan pojan laittaa sinne a) väsyneenä ja b) ei liian kuumassa vaatetuksessa. Tajusin tuon vasta, kun tarkkailujaksolla älysin, että muskarin jälkeen poika on aina kiltisti kärryssä ja önisee itsensä uneen matkalla kotiin. Siitä me lähdettiin sitten muitakin päiviä rakentamaan. 

Alussa oli pari päivää, kun oikeasti ajoituksen piti olla juuri oikea tai huudot tuli, mutta kun sitkeästi vaan tarjosin tuttia, silitin otsaa enkä nostanut poikaa sieltä ylös vaan rauhoitin pojan sinne kärryyn, niin huuto alkoi loppua lyhyeen ja nyt Pikku-Ukko jopa voi olla kärryissä pidempiä aikoja hereillä ilman, että se alkaa riehua. Jonka seurauksena esimerkiksi kuoromatkat voi tehdä jo bussilla ilman draamaa. Ja minäkin uskallan lähteä ulkoiluttamaan koiraa. Lenkiltä tullessa vaan isken rattaat parvekkeelle ja siellä tuo vetää hirsiä välillä parikin tuntia putkeen. 

Mutta olen kyllä ihan todella iloinen näistä päiväunista jo, koska ehdin tehdä omat juttuni aina siinä kohdin tai vaikeimpina päivinä ottaa itsekin päikkärit, vaikka se vaikeaa mulle onkin. Ja lisäksi olen päässyt liikkumaan ilman, että aina pitää Jiin kanssa sumplia kaikkea. Yli meille tämä toimii, olen tyytyväinen.