... ja nyt meillä myös kontataan

Hahaa, ilmeisesti pojalla on huumorintajua, tai ainakin koomista ajoituskykyä - juuri kun taas epäilin, että konttailu sai jäädä kiipeämisen tieltä, niin eikö Jii huutanut mut olohuoneeseen kesken lukujen seuraamaan, kun meidän Pikku-Ukko siellä nohevasti pistelee menemään kontaten. Olen tainnut jo väsähtää sen hämmästelyyn, miten kehitys ei sitten ollenkaan ole lineaarista. Ajatella, vain reilut puolitoista kuukautta sitten poika vasta alkoi ylipäätään sietää makuullaan oloa ja hyödyntää kunnolla jo kolmikuisena oppimaansa käännähtelyä. Ja sitten ykskaks pyörittiin, ryömittiin, eilen jo kiivettiin ja tänään kontataan. Ja Jii kävelee pojan kanssa käsistä kävelyttäen ympäri taloa, kun sekin nyt sujuu. Aikamoista. Katsotaan mitä tästä päivästä tulee, kun en ollenkaan ymmärrä vielä miten nopeasti Pikku-Ukko ehtii jo toiselle puolelle kämppää niin halutessaan. Ja nauraa päälle! Oikeastaan se hekottelu on parasta tässä kaikessa - Pikku-Ukko nauraa nyt melkein koko ajan, kaikki on hauskaa ja ihanaa ja jännää :) Mikä tekemisen riemu!