13+1 ja vuotaa edelleen...

Täällä siis toinen raskaus verenvuodoilla. Sillä erolla, että nyt tulee ehkä parin päivän breikkejä, mutta muuten ruskeaa vuotoa on tiputellut jo pari viikkoa. Ei mitenkään holisemalla, onneksi, mutta kuitenkin. Henkinen tila on vaihtelee lamaantuneesta ahdistuneeseen ja kaikki kotona kaatuu taas Jiin niskaan. Ihme, ettei se vielä ole ottanut eroa. Päässä on käynyt kaikenlaisia tunteita aina siitä lähtien, että pääsisinkö tältä kaikelta pakoon jos lähtisin vaan juoksemaan, kunnes vuotaisi kunnolla. Ei ihan kaikki muumit laaksossa siis. Toinen, mitä olen oikeasti miettinyt, on että ostaisinko kotiin sellaisen kotidopplerin, että löytyisivätkö ne sydänäänet sitten, ja lohduttaisiko se vai friikkaisinko vielä pahemmin, kun se istukka oli kuitenkin tuossa edessä. Enpä tiedä.

Tähän samaan yritän sumplia kesää ja Pikku-Ukon hoitokuvioita (tarkoitus oli jäädä hoitovapaalle kesästä, mutta jos en uskalla kumarrella vuotojen pelossa niin miten muka hoitaisin lastani?). Jos raskaus jatkuu, otan vanhempainvapaan varhennettuna, se olisi elokuun puolestavälistä. Vaihtoehto hoitovapaalle olisi pyytää esim. 2vkoa palkatonta lomaa kesäloman perään, jolloin voisin jäädä heinäkuun alusta ainakin kunnon lomalle, jos ei muuta.

Tässä samalla päässä pyörii koko uranvaihto. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta mennä enää syksyllä nykytöihin. Vaikka tässä taloustilanteessa kai pitäisi olla iloinen kun on töitä. Mutta en ole. Olen kiittämätön, kyyninen ja kamala. Ja tajusin, että unelma-ammatin pääsykokeisiin on enää reilu kuukausi. Miten ajattelinkaan, että vasta kesäkuussa? En ole kyllä ihan varma pystyisinkö henkisesti edes jättäytymään opiskelijaksi vai pelottaisiko sekin liikaa.

Joten taas kerran, sekavassa välitilassa ollaan. Jatkuuko raskaus vai ei? Vaihdanko työtä vai ei? Heittäydynkö opiskelijaksi vai ei? Kaikki pelottaa, kaikki ahdistaa. Huippufiilikset ja huippuäiti, joka nyt viimeiset pariviikkoa on lähinnä käpertynyt itseensä ja vaan miettii, että kuinkahan isot traumat tuolle Pikku-Ukolle tästäkin vaiheesta tulee.

Raskaus on oikeasti vahvempien ja kypsempien ihmisten hommaa. Tää sai olla vika kerta mulle tätä.