Pitkä hiljaisuus taas, koska kaikkea on mahtunut viimeiseen 3,5 viikkoon. Aloitetaan iloisista: Pikkuveli syntyi Aleksis Kiven päivänä ja hän on ihana! 3,5 kiloa, 51 cm ja hirveä hinku kasvaa. Synnytys oli iisipiisi, sairaalassa 2h josta valtaosa tyypin punkemista avotarjonnassa (mikä oikeasti ei ollut yhtään iisipiisiä, mutta niiiiiiin paljon helpompaa kuin raskaus ja jälkijutut, joihin vertaan). Viikko kotona hormonien kanssa jälkivuodon klönttejä ihmetellessä ja sitten akuutin kiputilan vuoksi osastolle pariksi päiväksi antibiootteihin kohtutulehduksen vuoksi. Sinne sain kuulla, että rakas isoisä oli ei-nyt-yllättäen-mutta-kuitenkin menehtynyt. Elämää ja menoja ja enne kaikkea tunteita on sävyttänyt siis vauva-arjen lisäksi muunkinlaiset jutut. Huomenna loppuu Jiin isyysloma ja onneksi molemmat junioritehtivät saada sen kunniaksi jäätävän flunssan niin että pariviime yötä on mennyt suolatippoja pudotellen, nenää niistäen tai tyhjäksi imien, lohduttaen, imettäen.
Että on ollut aika mitensennytsanoisi... elämänmakuista. Palaan jahka pääsemme arkeen.
Kun kolmekymppinen insinööri yhtäkkiä löytää itsensä äitiyslomalta, se ei ole ihan helppoa kohdata se. Ei täällä mikään ekomutsi asu eikä talousihme varsinkaan, mutta kokonaan uudenlaisen arjen keskellä sitä huomaa itsekin muuttuneensa ja pohtivansa aivan erilaisia juttuja kuin ennen. Niinkuin nyt kakkavaippoja, lastentarvikkeisiin käytettyä rahanmenoa ja yllättäen myös parempia tapoja selvitä taloudenpidosta. Ja sitä tärkeintä tietysti, miten olla omalle lapselleen hyvä äiti?
tiistai 3. marraskuuta 2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)