Ollaan mökillä nauttimassa ihanista kesäsäistä. Elämä on leppoisaa ja koirakin nauttii, kun aurinko paistaa ja se saa juosta pallon perässä sydämensä kyllyydestä. Leikittiin Pikku-Ukon kanssa tässä yksi päivä avaimilla ja päätin sitten päiväunille mentäessä esitellä, kuinka avainnippuni avaimilla avattiin ensin mökin ovi ja sitten vierestä vielä varaston ovi. Poika näytti kovin mietteliäältä ja jotain ruksutusta siellä päässä onkin ilmeisesti tapahtunut, koska päivää sen jälkeen poika alkoi heti avaimet käteen saatuaan tunkea niitä ainoaan ylettämäänsä avaimenreikään, terassin oveen. Auton avaimet, papan avaimet, leikkiavaimet, kaikkia pitää kokeilla.
Viimeistään tässä kohtaa äidille ja isälle alkaa valjeta, miten paljon tuo jo tajuaakaan. Niin, että siis nää kaikki on avaimia ja nää on ovia ja että näillä toisilla avataan näitä lukkoja, niin sen oven saa auki. Aika mieletöntä.
Kun kolmekymppinen insinööri yhtäkkiä löytää itsensä äitiyslomalta, se ei ole ihan helppoa kohdata se. Ei täällä mikään ekomutsi asu eikä talousihme varsinkaan, mutta kokonaan uudenlaisen arjen keskellä sitä huomaa itsekin muuttuneensa ja pohtivansa aivan erilaisia juttuja kuin ennen. Niinkuin nyt kakkavaippoja, lastentarvikkeisiin käytettyä rahanmenoa ja yllättäen myös parempia tapoja selvitä taloudenpidosta. Ja sitä tärkeintä tietysti, miten olla omalle lapselleen hyvä äiti?
maanantai 7. heinäkuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eikö olekin melko hurjaa miten paljon pikkusen päälle vuoden ikäinen tajuaa!
VastaaPoistaImevät tietoa itseensä kuin pienet sienet.
Aivan huikeeta seurata kehitystä!
Ihan todella hurjaa! Ja tajuan nyt vasta, että pitää alkaa myös hiukan katsoa mitä kaikkea tuolle sanoo ja selittää, kun vastaanottaja alkaa vetää ihan omia johtopäätöksiä myös...
Poista