Elämä menee aika kapeaksi alle 2h yöunilla. Ja sängyssä pyöriminen tunnista toiseen, yö yön perää on tuskallista puuhaa mielelle. Pikku-Ukolla menee vain pykälää paremmin, ilmavaivat kiusasivat taas koko yön eikä kakkaa vaan kuulu. Mulla vaan suhisee aivossa ja yön pimeinä tunteina ehdin jo miettiä, miten lopetan koko imettämisen niin, että saan käsiini uni- tai nukahtamislääkkeet. No nyt aamulla googlattuani totesin, etten ole ainoa unihäiriöistä kärsivä äiti ja että joitain lääkkeitä voi hetkellisesti käyttää imettäessäkin. Jos ei tilanne pian parane, joudun kinuamaan reseptin vielä jostain.
Jii lähti Pikku-Ukko, päiväruoat ja tetra vastiketta mukanaan anoppilaan. Katsotaan josko uni tulisi silmään sitten päivällä jos ei yöllä. Mutta on tämä unettomuus kyllä niin pehvasta. Missä vaiheessa pitää nostaa käsi pystyyn ja oikeasti pyytää apua?
Tämä on kuin suoraan tyttäreni suusta.Hänellä 10 kk vauva ja nukkuminen jäänyt minimiin.
VastaaPoistaNyt jo todella uupunut ja elämänilokin hiukan kateissa.
Älä odota liian kauan.Hae apua vielä nyt kun jaksat ettet uuvu kokonaan.
Kiitos neuvoista - ongelma on ihan todellinen ja siihen tarvitsen apua, vähäsen sitä on jo anoppilasta ja omilta vanhemmilta nyt saatukin. Sen verran, että näkee selvemmin, mistä kaikesta ongelma johtuu. Niin kauan kuin Jii on kotona, pärjätään sillä että hoidetaan lasta pätkissä. Onneksi on kaksi jakamassa arkea. Olen monena yönä miettinyt, että hatunnosto kaikille, jotka tekevät tätä päivästä toiseen yksin.
VastaaPoista