keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Superturhauttava neuvolakäynti

Hjoo. Eipä kyllä sitten saatu mitään vastauksia sillä neuvolakäynnillä. Ainakaan meidän ongelmiin. Neuvolantäti oli sentään vähän osaaottavaisempi punnituksessa ja kirjoitti meille merkinnän tietoihin, että jos joskus niistä mahavaivoista päästään eroon, niin voidaan käydä siellä jossain neuvolan erikoispuljussa saamassa unikouluapua sitten. Ihan kiva, mutta me päästiin kyllä itsekin siinä unikoulussa tosi hyvään vaiheeseen ihan itseksemme kun vaan oltiin johdonmukaisia, nämä vatsakivuthan homman vain sekoittivat ja juuri niihin olisi ollut kiva saada apua. Sinällään kyllä lohdullista, että täti kertoi omasta lapsestaan, jolla oli ollut samanlaista vaivaa, oli tutkittu poliklinikoita myöten ja mitään ei oltu löydetty ja silti 1-vuotispäivään mennessä vaivat hävisivät itsestään. Toivottavasti meilläkin, ja toivottavasti ennen sitä 1-vuotispäivää jo!

No, Pikku-Ukko järkyttyi mittauksista jotenkin niin (vaikka täti oli ehdottoman kiva, jutteli ja teki tilanteesta tosi kivan ja poika sai jopa istua siinä vaa'an päällä), että pissi sitten sen vaa'an, mittauspöydän ja lattian täyteen. Mittausten tulos oli kuitenkin kasvua osoittava - 8 kk pituus 74,5cm ja paino 10,990 kg. No, tuo - miinus se pissa. Mutta aika lähellä sitä yhtätoista kiloa kuitenkin huidellaan. Pääkin oli kasvanut, hyvähyvä. Itselle oli positiivista huomata, että siinä missä olen kyllä huomannut pojan kropan muodon muuttuneen tässä viimeisen kuukauden ajan (=jalat tuntuvat venyneen suhteessa ennen niin pitkään kroppaan) niin se todella johtuu kasvusta, eikä vain siitä, että poika nälissään olisi riutunut kropastaan.

Tämä siis oli vielä suhteellisen ok, mutta siitä neuvolalääkäriosiosta ei kyllä saatu sitäkään vähää irti, paitsi se rutiinitsekki (joka on oikeasti hyvä ja huojentava tietää, en minä sitä vähättele - turhauttaa vaan tuo vatsa niin pirusti). Eli keuhkot, sydän, korvat, silmät, kuulo jne. kaikki normaaleja. Sitä helmeä kun tarjottiin, niin poika ei kyllä tehnyt elettäkään ottaakseen pinsettiotetta, vaikka minusta kotona siitä on viitteitä jo, mutta menköön. Siitä vatsasta kun sitten Jiin kanssa tilitettiin, niin lääkäri totesi vain, että ei tosiaan viittaa puhtaasti allergiaan nuo oireet kun kasvu on noin hyvää ja mitään muita oireita, esim. ihossa ei ole, ja että joskus voi käydä niin, että jos lapsi kehittyy motorisesti kovin äkkiä niin kehittyvä hermotus menee niiden tukemiseen eikä sinne suolistoon ja siksi hetkellisesti on tällaisia harmillisia, toiminnallisia vaivoja. Jos äiti ei olisi viikonloppuna saanut mulle kahta parempaa yötä alle, olisin varmaan alkanut itkeä ihan siinä suoraan. Olisin kyllä valmis käyttämään vähän vahvempaa sanaa kuin harmillinen tilanteesta, jossa koko perhe heräilee hyvänäkin yönä sellaiset 5-6 kertaa yössä..

Mutta kyllä minä uskon senkin, että ei tähän meidän vaivaan ehkä sitten ole mitään helppoa ratkaisua juuri nyt heti. Paitsi kipulääke, ehkä, jos sitä saadaan alas tuon lapsen kurkusta. Nyt sitten vain lähdetään selvittämään, mikä lievittäisi tilannetta edes vähän, tai sitten mietitään ne mun ja Jiin nukkumisjärjestelyt uusiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti