Joo-o, mut ehdittiin neljä kertaa haastaa tähän mammablogeissa kiertäneeseen haasteeseen ja yksi haastajista ehti jo lopettaa koko bloginpidon ennen kuin oli riittävästi aikaa palata tähän haastejuttuun... Mikäs tässä vastatessa, kun ei kerran öisin nuku - aikaahan on yhtäkkiä vaikka kuinka hirveästi. Tätä naputellessa olen yöstäni valvonut jo neljä ja puoli tuntia, argh.
Mutta kiitos haasteesta Janitalle, Maijalle, Elsa-Aalialle ja Kikille ja pahoittelut, että tosiaan olen vitkutellut ja vitkutellut tämän kanssa..
Alkuun se 11 asiaa minusta:
Huolehtija. Helposti innostuva. Hyvä keskustelija, joskus kuuntelijakin. Uskollinen. Tee- ja cocacola-addikti. Rakastunut, edelleen. Koirankouluttaja (keskeneräinen). Äiti. Sata kirjanalkua laatikossa. Pitkä. Matkalla johonkin.
Ja sitten vastauksia kaikkiin niihin esitettyihin kysymyksiin:
Kuinka kauan olet kirjoittanut (mitä tahansa aikaisempaakin blogia) ja miksi kirjoitat?
Mulla oli melkein neljä vuotta ratsastus/kuntoilublogi ja sitten semmoinen elämänmuutosblogi ja yksi sisustusblogi ja kirjablogi ja koirablogi ja vähän kaikenlaisia muitakin blogeja on tullut kokeiltua. Eli tykkään blogata, mieluiten anonyyminä vaikka se hevosblogi olikin kavereille ja tutuille auki. En ole koskaan ollut mikään päiväkirjaihminen, mutta jostain syystä tuntuu kivalta rytmittää ja dokumentoida elämää blogiin. Tämä äitiysblogi on ollut toiminnassa huhtikuusta 2013, jolloin lähestyvä äitiysloma oli kyllin iso katalyytti bloggailun aloittamiseen tästä näkökulmasta.
Oletko saavuttant elämässäsi ne asiat, joita olet tavoitellut vai onko jokin isompi asia vielä selkeästi kesken?
Olen onnellisesti aivan täysin keskeneräinen. Mies, Pikku-Ukko, perhe ja kaverit, ne on mun ankkurit ja muu leijuukin sitten ihan totaalisesti :)
Oletko mieluummin kotona vai reissussa? Miksi?
No minä olisin kyllä kotona, mutta koska Pikku-Ukko tylsistyy meidän kaksioon niin nopeasti, niin enemmän ollaan oltu muualla. Tosin oikeasti reissussa tuli oltua pari vuotta töiden osalta ja ainakin lentokenttäelämä on mun osaltani vähäksi aikaa niin nähty, että tuskin ulkomaille ihan hirveästi tässä suostun lähtemään.
Lempihedelmäsi?
Pink Lady -omenat. Ehdottomasti. Tai mandariinit, ehkä.
Hulluinta (tai näin jälkikäteen ajatellen typerintä), mitä olet eläissäsi tehnyt?
Yksi aikaisempi parisuhde ja jätetään se tarina siihin.
Elämäsi toistaiseksi parhaat vuodet? Miksi?
Kaikesta univelasta ja riittämättömyyden tunteesta huolimatta elän niitä ehdottomasti parhaillaan :)
Suosikkivuodenaikasi? Miksi?
Kyllä se on kevät. Lisääntyvä valo, uusiutuva luonto, talvimasiksesta virkistyvä mieli, need I say more?
Vietätkö tarpeeksi aikaa ystäviesi kanssa?
Olisihan noita kiva nähdä useamminkin, mutta silti tuntuu että aika lailla sopivasti nähdään. Hyvä, että on kunnolla juteltavaa aina kun tavataan (vaikka sellaiseksi läpi kaikkien arjen ongelmien kädestäpitäjäksi musta ei taida olla kuin hyvin harvalle kaverille, valitettavasti..)
Gynekologi vai hammaslääkäri?
Alapään ronkinta ei tunnu raskauden ja synnytyksen jälkeen enää miltään, mutta olen aika kivasti vapautunut myös hammaslääkärikammosta (varasin juuri ensi viikolle ihan itsenäisesti ajankin). Joten ihan sama kai sitten.
Oletko maailman paras autokuski?
No en. En ole kyllä huonoinkaan. Mutta road ragea riittää kyllä silti ihan tarpeeksi...
Ajatus, motto tai elämänohje?
Tunnista ja tunnusta elämän tosiasiat, mutta älä kadota uskoasi siihen, että niistä huolimatta vielä selviät tästäkin.
Aamuvirkku vai iltavirkku?
Saako sanoa jo yövirkku? Mutta enemmän iltavirkku siis.
Kynsienhoitosi tilanne?
OMG. Mun kynnet on ihan katastrofialue. Ne on lyhyet, rumat, liuskoittuvat ja vielä huonosti/olemattomasti hoidetut.
Kerro kampaamokokemus?
Mulla oli opiskeluaikoihin vain tasoiteltu hiuksia, jotka kasvoivat puoliselkään. Sitten ehkä kyllästyin tai jotain ja menin lähikampaamoon, tuostanoinvain - ja tulin ulos lyhyellä tukalla. Paras kampaamokeikka ikinä! Sitä kaipaan edelleen, että olisin aina joku ihan eri tyyppi, kun tulisin ulos.
Cola vai cola light?
Coca-cola, sokerilla. Minen mitään muumiointiaineita käytä.
Paras liikuntavinkkisi?
Tee jotain päivittäin, vaikka kuinka pientä.
Mistä ruoasta et pidä?
Olen kyllä tosi kaikkiruokainen. Mustekala taitaa olla ainut, jossa se suutuntuma ällöttää (ja jossain ravintolassa oli sitäkin osattu tehdä niin hyvin, että tykkäsin).
Kerro äidistäsi?
Mun äiti on vaan ihan paras. Luottohenkilö, tuki ja turva, rakas. Sellainen haluaisin olla lapsillenikin.
Minkä kanssa aurajuustoa?
Minkä kanssa ei???
Kerro yksi unesi?
No, niitä hampaidenlähtöunia on tosi monia, samoin lentämisunia. Viime yönä näin jännitysnäytelmää, jossa jahdattiin jotain ufoa lumisilla vuorilla meidän citymaasturilla...
Haaveammattisi lapsena?
Leijonankesyttäjä.
Kenen puhelinnumerot osaat ulkoa?
En enää muiden kuin äidin, isän ja bestiksen. Ne onkin olleet muistissa jo pian 15 vuotta...
Korkkarit vai lenkkarit? Miksi?
Osaan kyllä mielestäni kävellä korkkareillakin, mutta mä nyt vaan kaikessa tyylitajuttomuudessani oon enemmän lenkkariverkkarikansaa. Lohduttaudun sillä, että vien joskus myös ihan kunnon lenkille ne lenkkarit.
Jos voisit lähteä opiskelemaan mitä vaan, niin mitä lähtisit?
Lääketiedettä. Psykologiaa. Kasvatustiedettä. Kansantaloustiedettä. Sosiologiaa. Biologiaa. Hoitotieteitä. Hallintotieteitä. Kun tähän osaisin vastata, niin olisinkin jo aika pitkällä tulevaisuuspohdinnoissani..
Runebergintorttu vai laskiaispulla?
Laskiaispulla hillolla, kiitos. En vaan tajua niitä runebergeja. Punssi yäk. Samoin kyllä mantelimassa, yäk.
Elämäsi Top3-hetket:
Pikku-Ukon syntymä. Kun tajusin, että rakastan Jiitä ja että se rakastaa mua takaisin. Ja kun pitkän lössäyskauden jälkeen tajusin, että mun kroppani osaa ja pystyy!
Jos pitäisi valita joko kampaaja tai kokovartalohieronta, niin kumpi?
Tällä hetkellä kallistuisin kyllä hierontaan. Aaah.
Muistatko aamulla näkemäsi unet?
Ihminen näkee kuulemma vaikka kuinka paljon unia joka yö, eli valtaosaa varmastikaan en. Mutta kyllä aika monen yön jälkeen muistan heti herätessäni jotain, tosin ne alkavat hämärtyä hyvin nopeasti.
Suurin saavutuksesi?
Lapset ei taida olla saavutus? Hmm. Kyllä mä silti sanon, että se, että olen ollut Pikku-Ukolle näinkin hyvä tähän mennessä. Ja aion vielä petrata!
Mitä pelkäät?
Kaikkea. Fyysiseen maailmaan liittyen kaikkia ötököitä ja mereneläviä ja isoja eläimiä. Pimeää. Sairastumista. Että läheisille tapahtuu jotain. Epäonnistumista. Kasvojen menettämistä. Torjutuksi tulemista. Kyllä näitä riittää.
Lontoo, Pariisi vai Barcelona?
Pariisi, koska en ole vielä käynyt siellä :)
Osaatko yksin ollessasi laiskotella?
Voi pojat, että osaanko. Ei ole laiskottelu meikätytölle kyllä minkään valtakunnan ongelma.
Joten siinäpä ne. Tämä on kyllä tainnut jo melkein kaikissa blogeissa kiertää, kun olen näin mattimyöhäinen ja Sannankin laskettu aika on niin lähellä, että päästän nauttimaan vauva-arjesta ihan rauhassa. Jos joku kokee haluavansa vielä ottaa haasteen vastaan, niin näillä samoilla kysymyksillä pääsee jo pitkälle :)
Ja nyt mä meen kokeilemaan, josko kuitenkin saisin vielä vähän nukuttua. Edes vähäsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti