Tuli eilen vähän sellainen fiilis, että apua - pitääkö mun ihan tosi mennä takaisin töihin? Oli aivan kertakaikkisen ihanaa nähdä kavereita kunnolla, mutta samalla kuuntelin juttuja työelämästä hetki hetkeltä ahdistuneempana. Uusi esimies, muutoksia, nihkeä taloustilanne, vaihtuvat työkaverit, kaikenlaista draamaa. Kovasti kyseltiin, milloin minä olen palaamassa. Vastasin, että elokuussa, mutta jäin miettimään, että niinköhän olen. Niin kovasti toivoisin, että Jii saisi töitä ja minä voisin miettiä vielä vähän pidempään, mitä teen ja olla Pikku-Ukon kanssa rauhaksiin kotosalla. Heräsin vasta siihenkin, että meidänhän pitää hakea sitä päivähoitopaikkaakin, neljä kuukautta olisi hyvä varata Espoon kaupungilta siihen eikä elokuuhun nyt enää niin kovin kauaa ole. Vai pitäisiköhän etsiä perhepäivähoitaja?
Onneksi tänään on lauantai, eikä tarvitse miettiä mitään työjuttuja ainakaan valmiiksi asti. Vähän kyllä pyörii päässä (ja unissa) silti.. Kertoisiko joku mulle, mikä musta piti tulla isona? Jotain muutakin kuin koiranulkoiluttaja ja äiti? Minä olen ahkera tekemään töitä, nyt pitäisi vain keksiä se, mihin tuo tekemisen energia kannattaisi suunnata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti