Unikoulu, yö 2

Päivä meni aika sumuaivolla enkä oikein jaksanut tehdä pojan kanssa mitään ihmeellistä, paitsi käydä puolisentoista tuntia kärryttelemässä - ja Pikku-Ukko onneksi vetäisi vielä päikkärinjatkoa parvekkeella tunnin verran. Jii onneksi leikitti poikaa kunnolla ja antoi mulle mahdollisuuden lyhyisiin päikkäreihinkin, mutten tiedä nukahdinko vaiko torkuinko vaan (kuolasin tosin ainakin, joten on ihan mahdollista että nukahdinkin...). Jäin illaksi yksin kotiin ja yritin siihen alkuun kokeilla, josko oltaisiin nukuttu vielä päiväunia ihan vierekkäin, mutta ilman rintaa. Se oli ehkä unikoulua ajatellen vähän typerä juttu, varmaan olisi hyvä tehdä vain yksi uusi juttu kerrallaan ja puolen tunnin huudon ja käninän kuuntelun jälkeen älysin onneksi lopettaa. Mentiin takaisin olkkariin leikkimään ja illemmalla Pikku-Ukko otti vielä puolen tunnin powernapit - syömisen JA röyhtäytyksen jälkeen.

Loppuiltaan yritin panostaa ja leikittiin kukkuu-leikkiä ja kiipeilytin poikaa siihen varapatjan päälle ja alas, että energia vähän purkautuisi. Poika on kyllä liikkumisessa ihan eri tasolla kuin vielä viime viikolla, mieltöntä taas miten nopeasti tuo kehittyy! Sitten tehtiin taas iltatoimet - vaipanvaihto, yökkärinvaihto, iltasyömingit ihan rauhassa. Kellon lähestyessä kymmentä otin pojan taas makuuhuoneessa syliin ja luettiin oikein ajan kanssa iltasatua kirjasta (ilmeisesti kivempaa oli kääntää niitä sivuja, mutta luin lorut kuitenkin). Iltalaulun jälkeen sanoin hyvää yötä ja sammutin valot.

Pikku-Ukolla oli selvästi nyt ajatus siitä, mitä haettiin ja 3 minuutin pikahuutojen jälkeen se leikki ihan rauhassa 20 minuuttia tutillaan ja yritti kyllä selvästi hakea sitä unta. Mutta kun sitä ei heti tullut, niin sitten päästiin taas huutomoodiin. Siinäkin oli kyllä selvästi ihan eri meininki kuin eilen, poika nimittäin ihan rauhoittuikin aina väliin, pääsi jo melkein lähelle nukahtamista ja huusi sitten taas. Puolen tunnin venkslauksen jälkeen poika nukahti - taas mahalleen. Mietin olisiko nyt samalla pitänyt puuttua enemmänkin tuohon mahalleen nukahtamiseen, minä kun en jatkossa haluaisi aina käydä vähän väliin lasta kääntämässäkään, mutta ajattelin että mennään nyt tällä ensin, hyvä jos ylipäätään nukahtaa. Ja neuvolan täti joskus silloin aluksi sanoi, että sitten kun lapsi oppii kääntymään, se ei ylipäätään ole vanhemman päätettävissä, miten päin nukutaan.

Ja ihmeiden aika ei ole ohi - poika nukkui siitä kello neljän syöttöön asti aivan loistavasti heräämättä kertaakaan ja simahti heti syötön jälkeen uudestaan ilman mitään valitusta. Hyvät unet jatkuivat puoli seitsemään, jolloin kun poika ei tuntunut enää ylipäätään väsyneeltä niin päätettiin, että aamu alkoi tästä.

Pojan osalta unikoulun toinen yö oli siis valtaisa menestys. Lisäksi minä nukuin viime yönä ensimmäisen täyden 4 tunnin pätkän neljään ja puoleen kuukauteen. Miksikö en riemuitse enempää? Koska sen kello neljän syötön jälkeen minä en saanut lainkaan unta, pyörin vain sängyssä, päätä särki ja niskat menivät totaalijumitukseen. Tuntui jotenkin vielä turhauttavammalta kun uni ei tullut, kun pojan puolesta taas olisi saanut ihan hienosti nukuttua. Aika syvällä tuntuu tämä meikäläisen uniongelma nyt olevan. Mutta kuten sanottua, itse pojan unikoulun osalta tämä oli tosi loistava ja pitää olla tyytyväinen nyt siitä.