Huh, pahimmasta selvitty, tai ainakin kuumeesta. Yön aikana, yhtäkkiä. On se ihmiskeho vaan jännä. Ilmeisesti oli mikä pöpö tahansa se on nyt häviämään päin ja Pikku-Ukko voi jo huomattavasti paremmin - mitä nyt nokka alkoi vähäsen (mutta hyvin vähäsen) vuotaa ja yskää oli yön aikana vähäsen.
Kuumeen sijaan meitä piti hereillä oudot vatsa-oireet. Nyt en tiedä, johtuiko siitä hunajamelonista, mitä annettiin vaiko vellissä olleesta lehmänmaidosta vai onko tämä vielä joku taudin oire, mutta tosi kipeän oloinen ilmavaiva havahdutti poikaa vähän liian usein. Väsyneinä lähdetään siis tähänkin päivään... Mutta ainakin Pikku-Ukko siis on jo parempi ja se on tärkeintä! Tässä aamun aikana poika näemmä löysi myös taas uuden taidon - nyt meillä osataan mennä ihan itse istumaan ja polvilleen ja pysytään siinä asennossa heilumatta. Ennenkin on siis osattu suurinpiirtein istua, mutta meininki on ollut vähän niin kuin ruotsinlaivalla ja siihen asentoon on Pikku-Ukko pitänyt erikseen nostaa. Mutta nyt poika yllätti sekä minut että Jiin, kun käännettiin selkämme niin poika yhtäkkiä nousi melkein suorin selin maasta istumaan ja tillitti meitä iloisesti uudesta korkeudesta. Mieletöntä!
Mutta nyt otan koiran ja menen kävelemään, jospa pakkanen saisi vähän heräämään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti