Pitää kyllä taas olla ylpeä tuosta pojasta, niin hienosti tsemppasi koko sukujuhlat - ja vielä minun puolen sukulaisten joukossa, jotka tunkevat lähelle ja puhuvat sairaan kovaäänisesti... Hetkeksi taas hämmennyttiin, kun tultiin paikalle, mutta varmistettuaan että isä ja äiti ovat tallessa Pikku-Ukko reissasi ihan tyytyväisenä sylistä toiseen, tutustui uusiin koiriin, jahtasi sukulaisten sähköjohtoja lattialla ja ennen kaikkea nukahti päiväunille serkkutytön sänkyyn, kun mittarissa oli liki -20 astetta pakkasta eikä ulos uskaltanut enää nukuttaa (siksikään, kun itkuhälyttimet unohdettiin mökille). Supermies! Eikä missään välissä oikein kitissyt tai känissyt, nauroi vaan menemään. Aika helppo lapsi meillä sitten oikeasti on, joustava ja vierastuskaan ei ole vielä alkanut, joten nautitaan nyt.
Itse mökkeilykin sujui ookoo, uuteen sänkyyn totuttelu oli vähän hankalaa alkuun ja erehdyin nyt kuitenkin antamaan sitä mandariinia päivällä pojalle taas, sillä seurauksella että kakkaa saatiin viisi satsia päivällä ja yö meni vatsavaivoissa... Ehkäpä siis odotellaan ennen kuin syötetään yhtään lisää sitrushedelmiä pojalle.. Pikku-Ukko kuitenkin nukahti silti ihan kivasti ilman itkua, tosin nukahtamisessa meni kolme kertaa pidempään kuin ennen, mutta kuitenkin. Mutta kolme tuntia nukkumaanmenosta poika heräsi ja sitten ei meinattu saada rauhoittumaan, vaikka sekä minä että Jii vuoron perään yritettiin, kannettiin, halattiin, silitettiin ja heijattiin. Jotain vatsavaivoja taas, varmaankin juuri niistä mandariininpaloista sitten. Vihdoin poika nukahti kunnolla ja nukkui onneksi melko kivasti nelisen tuntia lisää, jonka jälkeen päätettiin kuitenkin jo imettää, kun ei taaskaan meinannut rauhoittua muuten. Tosin laitettiin välissä valot päälle ja syötettiin tuttipullosta riisivelliä ensin, mutta sitten. Ja saatiin kuin saatiinkin pari tuntia lisää unta, jonka jälkeen lapsi heräsi vielä kaameampaan huutoon. Siinä vaiheessa sekä minä että Jii oltiin molemmat niin loppu, että luovutettiin ja päätettiin ottaa poika (Jiin) viereen nukkumaan. Sen hintaa maksetaan varmaan myöhemmin, mutta jos ei pysty enää venymään, niin sitten ei.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin tosi hyvä reissu kaikin puolin. Vaikka mökille lähtö oli taas sellaista draamaa kaikkine muistettavine juttuineen ja minun stressauksineen, niin aika jouhevasti tämä on sen jälkeen mennyt. Eipä ainakaan tarvitse viihdyttää poikaa eikä koiraa mitenkään erikseen, sen verran ymmyrkäisinä molemmat taas vähän aikaa ovat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti