Neuvolaa ja ihan sairaan loistava yö

Eilen oli taas neuvola, tällä kertaa siis kasvukontrolli ja influenssarokotteen tehoste. Jos viimeksi pituutta mitattiin minusta alakanttiin, niin nyt ihan varmasti oli vähän liian pitkä mitta, mutta menköön. 72,5 cm ja 10,4 kiloa oli tämän päivän arvontatulos, varmaan jotain sinnepäin mennään. Ja siis nyt kun oli eri neuvolantäti, joka vaivautui kunnolla niitä käyriä näyttämään, niin saatiinkin kuulla, että poika kasvaa siis ihan hyvin sillä omalla odotuskäyrällään, on vähän keskimittaa pidempi ja painon osaltahan ei koskaan mitään ongelmaa ole ollutkaan ;) Kiinteiden syömisestä valitin, kun Pikku-Ukko edelleen kieltäytyy ottamasta lusikasta muuta kuin vitamiinit, mutta tädin mielestä ei haittaa jos sormiruokailu kuitenkin ihan hyvin jo onnistuu. Vannotti vain syöttämään jotain kasviksia, hedelmiä/marjoja, viljoja ja lihaa/kalaa, että ruokailu on tasapainossa.

Lisäksi kyselin niistä yönukkumisista ja unikoulusta vielä vähän apuja ja kuulemma siis 7 kk, hyvin kasvava lapsi ei tarvitse enää yöllä rintaa. Eli kehoituksena oli kokeilla vaikka heti, miten se toimisi. Ja käskettiin antaa isän hoitaa yöheräilyt, mutta sehän meillä jo toimiikin. En osannut päivän aikana oikein päättää sitten, että miten pitäisi toimia, joten päätin vain jättää herätyskellon pois ja katsoa mitä tapahtuu yöllä.

Pikku-Ukko oli vähän käninäinen ja lämpö oli nousussa rokotuksen vuoksi, joten annoimme yötä vasten Panadolia. En tiedä oliko se vai mikä, mutta ensimmäistä kertaa ikinä poika sitten nukahti itsekseen ilman itkua - kylläkin minä olin vieressä ja välillä aina silittelin selästä. Kieltäydyn katumasta, vaikkei se ihan unikoulun sääntöjen mukaan mennytkään. Opetelkoon ensin tämän yksin nukkumisen ja täsmennetään sitten muuta.

Poika havahtui kymmeneksi minuutiksi kolmen tunnin kuluttua, mutta Jii sai rauhoitettua ja laitettua takaisin nukkumaan. Ja sitten, voi ihmeiden ihme, herättiinkin koko perhe vasta kuuden tunnin päästä. Poika nukkui siis upeasti 9 tuntia putkeen ilman ruokaa. Annettiin ensin tuttipullosta velliä neuvolan ohjeiden mukaan (tai siis neuvoivat vaan, ettei ensimmäisenä sitä rintaa) ja sitten imetin kunnolla. Poika jatkoi siitä vielä uniaan, minä menin ulos koiran kanssa ja Jii jäi vahtimaan. Melkein hyrisin koko lenkin siitä, miten hyvin kaikki sujuikin! Ihan käsittämätöntä. Nyt ainakin tiedetään, että ihan mahdollista on, että poika nukkuu noin pitkät pätkät ilman sitä imetystä siellä välissä, joten sen herätyskellon jätän ainakin pois, kun se on jotenkin itseäni pitänyt hereillä. Mutta siis unikoulun osalta iso voitto - ja ennen kaikkea koko meidän perheen osalta! Saatiin ainakin kaikki kolme nukkua kunnolla!