Vähän taukoa unikoulupäivityksistä, koska taas on mennyt kuukausi ja voihan vitsit mitä kehitystä tähänkin on mahtunut! Ilolla seuraa, kun tuo kehittyy nyt niin valtavia harppauksia - sitähän on tapahtunut taas ihan hurjasti: Pikku-Ukko liikkuu tosi paljon ja nyt jo ryömien ja pyörien ja pikkuisen jo myös kontaten, tosin ihan vain pari askelta jonka jälkeen iskee hämmennys siitä, mitä käsillä pitäisikään tehdä :) Ilmaisussa ollaan myös tultu tosi paljon eteenpäin, Pikku-Ukko jokeltaa jo oikein hyvin ja välillä sitä juttua vaan tulee ihan minuuttitolkulla (sehän vähän ryömimisen osalta jäi varjoon, nyt on jo palannut). Käsikoordinaatio ja hienomotoriikka pelaa jo hienosti yhteen, esineet liikkuvat kädestä toiseen ja pinsettiotteen alkuakin on näkynyt. Ja unikoulun ansiosta poika ei enää kyhjää ihan rinnassa yötä ja kiinteiden osaltakin sormiruokailun ansiosta ollaan pikkuriikkisen edistytty.
Ennen kaikkea kuitenkin ihaninta minusta on se, että nyt jo huomaa, miten poika on kasvamassa omaksi itsekseen: sosiaalinen, aurinkoinen, rento ja aika joustava gubbe tuosta on näemmä tulossa. Ja kiinnostuneempi ihmisistä kuin esineistä, tykkää olla huomion keskipisteenä ja huutaa kovaan ääneen kaikille tytöille (mikä mies!). Viimeisen kuukauden aikana Jii ja Pikku-Ukko ovat löytäneet toisensa ihan uudella tavalla. Pikku-Ukon naama alkaa loistaa, kun Isi tulee viereen. Voisihan siitä toki olla mustasukkainenkin, koska (jos ei ole nälkä), siinä ei äidillä ole juuri tilaa - mutta varsinkin Jiin pomppuisan isyydenalun olen vain sydämestäni iloinen, että nyt puoli vuotta myöhemmin tilanne on aivan toinen ja poika ja isä viihtyvät ja pärjäävät keskenään.
Tässä ollaan siis opittu jo vähän tuntemaankin toisiamme - innolla odotan taas mitä seuraava kuukausi tuo tullessaan. Ei kyllä yhtään pysty arvaamaan, mitä meillä on edessä. Mutta sitä ihanampaa sitä on seurata ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti