Vähän takapakkia sitten taas, kaksi yötä meni ihan päin mäntyä kun Pikku-Ukon suolisto veti aivan jumiin. Syynä voipi olla se, että ruokahalu kasvoi kuin yhdellä iskulla noiden uusien taitojen (ja liikunnan lisääntymisen) myötä ja ilmeisesti pienen ihmisen vatsa ei kuitenkaan vielä osannut ihan prosessoida sitä kaikkea. Eli kaksi yötä herättiin taas puolen tunnin välein lohduttamaan poikaa, joka meni välillä kivusta ihan kaarelle, reppana. Aloitimme taas Levolacin, ihan ilman kenenkään lupaa, mutta eihän tuo nyt vaan voi noinkaan jatkua. Eilen sitten vihdoin kopsahti vaippaan se kauan odotettu tulos, eka ison pojan kakka. Ihan kunnon, kiinteää kamaa. Sen perään tuli sitten ihan sitä samaa vanhaa, aika lastillinen, mutta ilmeisesti se pökäle siellä on isoimmat ongelmat aiheuttanut.
Joo. Kyllä se tästä taas - nyt jätetään porkkana vähäksi aikaa pois ruokavaliosta ja lisätään joka aterialle vähän luumua. Yritetään tuupata sitä sosetta ainakin huonommin sulavien ja isompia paloja antavien ruokien sijaan. Ja juodaan hirveästi vettä kiinteiden kanssa. Katsotaan josko päästäisiin normimeininkiin taas lähiaikoina. Mutta kivahan se on, että ruokakin maistuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti