Ajattelin viikonloppuna, että nyt se Pikku-Ukko ihan varmana lähtee konttaamaan kun yritystä oli ihan kamalasti ja pieniä, lupaavia konttiaskelia jo kokeiltiinkin. Mutta ehei - poika menee ihan omien suunnitelmiensa mukaan, kuten ennenkin. Nyt vuorossa on sitten kiipeily ja otetta yritetään saada kaikesta mahdollisesta, onneksi ei vielä tarttumaote pidä niin paljon että ihan sentään pystysuoraa noustaisiin, mutta jos istuu lattialla muutaman hetken, sai olla varma, että poika ainakin pari kertaa mönki yli tai ainakin tunki etupäätä syliin ja yritti pönkiä jalkoja suoraksi. Ja koiraparka, Pikku-Ukko iski silmänsä sen koriin, semmoinen rottinkinen, ja sen yli mentiin heti kun silmä vältti. Koira luovutti siinä nukkumisen kokonaan, koska jossain kohti vaan ei poika enää välittänyt vaikka koira olisi siinä maannutkin ja yritti koko komeuden yli.
Sanon kyllä, että vaikka on kerrassaan ihanaa, että Pikku-Ukko on selvästi taas tullut kokonaan uuteen kehitysvaiheeseen. niin kyllä vahtimista vaan riittää aika tavalla.. Niine hyvineni täytyy jättää tämäkin teksti lyhyemmäksi ja mennä vahtimaan, jotta Jiikin saa tehtyä jotain tänä aamuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti