Ei kahta ilman kolmatta, ilmeisesti. Nimittäin kiipeämisestä ja konttaamisesta poika siirtyi eilen myös tuen varassa seisomiseen, kun hyvä kohta löytyi. Ja yritti, vaikkei olisi löytynytkään - mm. sellaista vessan lastenpallia vasten kädet ja siitä jalat suoraksi. Kaatumisiahan siitä tuli, mutta uudelleen yritettiin aina vaan. Ja naurettiin ja höngittiin kun hetken miljoonasosa pysyttiin jotenkuten pystyssä. Ohhoo, aikamoista menoa.
Ja sanomattakin selvää, että se vahtiminen muuttui vielä pykälän verran mielenkiintoisemmaksi ihan tässä yhdessä yössä taas... Silti en valita, kun tuo pieni on selvästi niin kovin ylpeä saavutuksistaan. Meillä meni eilinen muskarikin siihen, että Pikku-Ukko rimpuili koko ajan otteesta ja halusi vaan kontata alustoilla koko ajan :) Mutta olisin minäkin riemuissani, jos yhtäkkiä aukeaisi noin monta taitoa, joten yritän vaan tsempata lasta kokeilemaan pyllähdyksistä huolimatta. Ei sitä täällä muutkaan harjoittelematta mitään opi ja pienet pyllähdykset ne taitaa kuulua muutenkin asiaan...
Se on hyvä että kaikki oppimininen tulee kerralla, esimerkiksi meillä se vaikutti tyytyväisyyteen todella pahasti, kun harjoitteli uusia temppuja, kiukutti minkä kerkesi ja mietin pitkään mikä on kun mikään ei kelpaa, aina parin päivän päästä selvisikin kiukun syy kun uusi taito tuli esiin. :D Ja toisilla se oppiminen vaikuttaa uniin, sellasillakin helpompi jos kaikki tulee kerralla :)
VastaaPoistaJuu totta - näiden taitoje seurauksena meillä on mennyt pari viime yötä siihen, että poika konttaa unissaan. Ja parempi niin, että mennään tästä yli tällä yhdellä rykäyksellä. Mutta silti vaan häkellyttävää, kun yhtäkkiä tuo pystyy ja osaa (ja haluaa!) tehdä niin paljon sellaisia juttuja, joita ei viikko takaperin tehnyt vielä. No, such is life ja siihen mun on näemmä vaan tottuminen.. Ja onhan äiti tässä jo ehtinyt sitä konttaamista vartoakin ;)
Poista