Seikka, mistä olen tosi ylpeä on se, että meillä tulee nykyään kaikki kakat pönttöön tai pottaan. Tai ainakin 9/10 ja joskus ennen kuin ollaan ehditty kiikuttaa Pikku-Ukko pöntölle ja riisua housut, sukkikset ja vaippa niin joku nykäre on saattanut jo ehtiä vaippaan, mutta loppu on pyydystetty onnistuneesti pönttöön.
Olen tosi ylpeä tästä siksi, että se tarkoittaa myös sitä, että seuraan lapseni touhuja edes sen verran tarkasti, että bongaan kakkasignaalin ja jaksan tehdä sen vaivan, että mennään istuksimaan sinne pöntölle, vaikka samaan aikaan poika pääsääntöisesti yrittää joko repiä koko vessapaperirullaa auki, tunkea sormiaan pöntönrenkaan alle tai tehdä lähempää tuttavuutta vessaharjan kanssa.
Olen tästä ylpeä myös siksi, että vessassa käynti oli sen ummetuksen aikaan Pikku-Ukolle ihan traumaattista ja aiheutti hysteeristä itkua ja nyt me jaksetaan istua pöntöllä hymyillen ja uusia sanoja harjoitellen vaikka kuinka.
Ja koska me ollaan tätä nykyisin iloisia kestovaippojen sekakäyttäjiä, olen kakanpyydystämisestä aina myös käytännön puhtaanapidon vuoksi tosi iloinen, se nyt vaan helpottaa elämää jos kakka tulee vaipan sijaan sinne, minne se kuuluukin.
Valitettavasti vastapainoksi tuon lapsen pissasignaalit on ihan hukassa. Kokeilin ekaa kertaa pikkuhousuja tällä viikolla ja meni noin 5 minuuttia kun ne (+lattia) oli märkänä. Hmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti