No juu, eihän sitä olisi tarvinut vielä aloittaa niitä kiinteitä kun maidolla kasvetaan yhä oikein hyvin, mutta kun Pikku-Ukko on nyt kohta kuukauden päivät kuikuillut kaikkien syömisten perään niin kaipaavasti, että päätettiin Jiin kanssa kokeilla pientä makuannosta jo nyt.
Ensimmäiseksi kokeiltavaksi valikoitui peruna helppouden vuoksi ja siitä vaan iskin Rosamundaan haarukalla reikiä, käärin talouspaperiin ja mikroon. Kypsä pottu kuorittiin, laitettiin päälle vähän vastiketta jauheena ja kiehuvaa vettä niin paljon, että saatiin sopivan fletkua perunavelliä. Sitten poika istutettiin meikän syliin ja isänsä otti lusikan kauniiseen käteen.
En oikein tiedä miten eka kokeilu olisi voinut mennä paremmin, kun poika istui sylissä itse, tarttui lusikkaan itse, ohjasi sen suuhun itse, maisteli pottua itse, nuoli (tai järsi ikenillä) lusikan tyhjäksi itse ja selvästi indikoi, että lisää tänne vaan. Viitisen lusikkaa laitettiin suuhun ja puolet putosi suusta (ei kielen vuoksi vaan siksi kun tuo lusikkaa järsiessään ei sulkenut suutaan ja painovoima veti niitä pois), mutta koko perheellä oli iloinen mieli ja vaikka sen viiden lusikan jälkeen pojan huomio kiinnittyi jo ihan muuhun juttuun kuin syömiseen, niin onniteltiin Jiin kanssa toisiamme siitä, että tämä meni kyllä hyvin. Oli tuo poika selvästi ihan valmis maistamaan uutta juttua ja innoissaan koko hommasta itsekin.
Huomenna varmaan kokeillaan vähän taas perunalla ja nyt kun on alkuun päästy niin ehkä tässä kokeillaan sitten ensi viikolla vaikka sitä parsakaalia sitten. Ihan vähäsen maistellaan vaan :) Vaikka kyllä silti haluan tuon 99,9% täysimettää siihen kuuteen kuukauteen asti, joten tosiaan ihan vähäsen vaan. Kyllä silti jo haaveilen joulukuusta, kun voidaan ihan kunnolla jo soseitakin vedellä. Vaikka sitten varmaan on taas ikävä sitä täysimettelyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti