Kosketusnäyttökakara

Nii-in, meidän poika 4kk se pelaa iPadilla jo ihan sujuvasti, löysi sieltä jonkun sellaisen swipe-ominaisuuden, jolla vaihdetaan Hay Day:stä Clash of Clansiin sujuvasti ja jota minä en (vieläkään, vaikka poika on sen toistanut jo monen monta kertaa) osaa käyttää. Todella pelottavaa. Kaukana ovat X, Y ja Z-sukupolvet, Hesari taisi kutsua tätä ikäluokkaa kosketusnäyttökakaroiksi. Minä, joka olen jotenkin aina tyytyväisenä hyristen ajatellut olevani sitä nuorta edelläkävijäporukkaa tajuan tuota poikaa katsellessani jääväni auttamattomasti jalkoihin joku päivä. Tai ehkä se päivä tosiaan menikin jo, mene ja tiedä.

Kaveripiirissä on aika kahtiajakautunut suhtautuminen lapset ja tietotekniikka/media/pelit osastoon. Toiset varjelevat lapsia siltä kokonaan, toiset ostavat omat vehkeet heti kättelyssä. Minä en oikein tiedä, mitä mieltä vielä olen, mutta sen myönnän, että nuoresta iästään kyllä Pikku-Ukko on jo sujuvasti tuijotellut meidän kanssa telkkaria, Jii on esitellyt kaikki Weebl ja Bobit ja kumppanit Youtubesta ja mistä niitä nyt näytetäänkään ja minäkin latasin jo pari vauva-appia tähän iPadiin. Niin, ja niitä pelejä (Hay Day ja Clash of Clans) me pelataan pojan kanssa yhdessä aika usein. Ollaan sitten ehkä vastuuttomia vanhempia jo nyt, vaikka ikärajoista ollaan kyllä yritetty nyt pitää jo parempaa huolta, että pojan hereillä ollessa ei katsottaisi kaikkea hirveintä tulitusta ja niinpoispäin. Äiti kutsuu mua ja Jiitä vidiootiksi kun koko ajan ollaan nenä kiinni jossain laitteessa, ehkäpä meillä tuolla kasvaa siis vielä Pikku-Vidiootti?

Nyt ajatus pojasta räpläämässä tablettia on vain enimmäkseen söpö ja harmiton, mutta aika nopeasti sitä varmaan on pakko alkaa miettiä, kuinka paljon ja mitä kaikkea tuo saa sieltä kaivaa esiin. Olen blogissa yrittänyt pitää linjaa siitä, että tunnistettavia kuvia ei pojasta ole eikä tule olemaan - tehkööt omat tyhmät SoMe-mokansa lataamalla kännikuvat Facebookiin, minä en niitä halua pojan puolesta tehdä. Ja pelien ja ohjelmien ikärajoista tosiaan aiotaan pitää kiinni, vaikka kaikkien kavereiden vanhemmat eivät niin tekisikään, sekin ollaan Jiin kanssa sovittu. Myöskään mitään addiktioita en Pikku-Ukolle haluaisi, vaikka käytön rajoittaminen tuntiin viikossa kuten tuossa HS:n jutussa tuntuu vähän tekopyhältä, kun itse tätä räplää harva se hetki. No, mähän olenkin aikuinen ja niin poispäin - toivottavasti keksin vähän parempia selityksiä kun pojan kanssa aletaan näistä keskustelemaan kunnolla.

Mutta mitä sitten, kun tuo oppii käyttämään näitä paremmin kuin äitinsä ja isänsä? Millä sitten enää lastaan suojelee? Kun edes tunnistaisi miltä sitä pitäisi suojella.