Kauan se kesti, mutta irtosihan viimein. Oikeasti, jos olisin tiennyt, ettei nää kilot lähde itsestään "kun vaan vähän imettää", niin olisin kyllä jättänyt ne loppuraskauden herkut vähän vähemmälle. Tai no, ainakin haluan uskoa niin. Nyt tein töitä kolme kuukautta, että sain hitaasti tiputettua viisi ensimmäistä kiloa noista, joita sairaalan jälkeen lanteilla edelleen kantelin. Ennen raskautta -painoon on vielä matkaa se 6,5 kiloa, joten projekti jatkuu kyllä, mutta onhan viisi kiloa jo ihan kunnon pudotus. Sillä kai oli jo jotain hyviä vaikutuksia muutenkin kropan toimintaan ja niinpoispäin?
Eron teki varmaan sekä se, että vaihdettiin läheisten kolesterolilukujen säikäyttämänä vihdoin maitotuotteet rasvattomiksi ja se, että nyt kun Pikku-Ukko oikeasti ottaa päiväunia liikkuvissa kärryissä, niin minäkin pääsen taas kunnolla liikkumaan. Lauantaina vedin kaksi pitkää lenkkiä koiran ja rattaiden kanssa, eilenkin yhden mittavan rykäyksen. Mikäs siinä oli kirkkaankuulaassa lokakuun päivässä kävellessä, kun poika nukkuu ja koirallakin tuntui olevan kivaa.
Nyt ensi viikolle vähän lisää sitä lihaskuntotreeniä ja kävelyä ja pari koiralenkkiä ja kyllä se siitä. Ennen joulua siis ollaan ainakin alle sen 80 kilon ja jos edes haluaa miettiä sitä toisen lapsen hankkimista, niin oikeastaan vuoden vaihteeseen mennessä olisi pitänyt saada pois toinen 5 kiloa tai sinnepäin. Mutta mietitään niitä nyt sitten myöhemmin ja nautitaan tästäkin. Konkreettinen tulos, hyvä minä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti