Minä jo ehdin ajatella (toivoa), ettei meille mitään kaljuuntumista tulisikaan. Pikku-Ukolla oli syntyessään niin ihanat tummat hiukset, joista en millään olisi halunnut luopua. Mutta sitten poika alkoi osoittaa selviä insinööriytymisen merkkejä: ensin vatsanseutu alkoi tukevoitua ja sitten hiusraja kohota. Ja sitten alkoi tämä yöhinkuttelu. Mulla kesti pitkään tajuta miksi ne hiukset nyt yhtäkkiä alkoivat ihan todella kadota, kunnes joku yö herätessäni pojan melskaamiseen tajusin (kun näin tilanteen kerrankin selvästi itse): poika pyörittää ja hinkkaa nuppiaan ihan kunnolla lakanoihin samalla kun kääntyilee ja liikehtii muutenkin punkassaan.
Ja no niin, tulos on sitten tämä. Kaunista, eikö totta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti