Nyt kahtena päivänä putkeen Pikku-Ukko on ihan itsekseen simahtanut kympin jälkeen ja nukkunut kunnon pitkät päikkärit. Tähän väliin saanee ilmaista syvimmät tuntonsa aiheeseen liittyen: Jeeeessssssssssssssssssssss!
Ihan käsittämätöntä, mitä parin tunnin breikki väsyneelle äidille mahdollistaa. Siinä ehtii katsoaa rauhassa Gleetä Netflixistä, huomioida koiraakin, keittää luumukiisseliä synnäriltä asti mukana kulkeneista jämäpusseista, kuoria porkkanoita vähän terveellisemmäksi naposteluksi, lukea, siivota ja laittaa rauhassa pyykit. Käsittämätöntä, miten paljon minäkin, saamattomuuden huippu, ehdin tehdä parissa tunnissa ja miten rentouttavaa yhtäkkiä on tehdä rauhassa ihan tavallisia arkisia askareita. Eilen poika tarjosi vielä äidille oikein tuplariemun, kun nukahti vielä neljän aikaan mun viereen sängylle ja molemmat vedettiin sikeitä pari tuntia. Kylläpä teki hyvää!
Mistä nämä päiväunet oikein tulivat, en tiedä. Varmasti tekemistä on ihan sillä, että ulkona on nyt vain muutama plusaste. Mutta poika ei ole pariin kuukauteen tainnut nukahtaa niin syvään päiväunille, että sitä olisi voinut siirtää saati sitten pukea toppapukua päälle ja tunkea kärrykoppaan.
No, lapsen kanssa todella oppii nauttimaan hetkistä. Nyt on näin, huomenna ehkä ei ole. Iloitsen siitä, mitä tänään on. Tai ainakin yritän yritän yritän.
Ihanaa!!! Tiedä mistä nuo hyvät sitten tulevat, mutta kandee nauttia ihan olan takaa :) Ei koskaan tiedä milloin tilanne huononee, mutta toisaalta kyllä se sitten taas paranee. :) Vauvanhoito on jonkin sortin jaksamisen vuoristorataa, ihanaa kun välillä saa virtapiikkejä!
VastaaPoistaJuu kyllä tuollaisilla hetkillä vaan on ihan mieletön merkitys kokonaisuuden kannalta ;) Tulee semmoinen fiilis, että johan tää sujuu taas ja tässä pystytään ja osataan, Kieltämättä joskus kyllä käydään siellä vuoristoradan toisellakin akselilla, mutta sitä ihanammalta tuntuvat ne päivät kun homma sujuu.
Poista