Eilen vaaka näytti 83,1kg. Se ei ole edistystä oikeastaan, koska jo kuukausi takaperin vaaka näytti samaa, mutta toisaalta vaaka on tässä välissä näyttänyt kyllä enemmänkin, joten hyvä että ollaan edes tuossa luvussa. Ja onhan se edelleen sen 3,5 kiloa vähemmän kun sairaalasta kotiintullessa, vaikka laihalta lohdulta se tuntuukin. Cokista en ole juonut, enkä syönyt suklaata, kesäkuuman jälkeen pääsin eroon jäätelöstäkin. Mutta sitten tuli pähkinät - ja laivalla ihan jäätävät annoskoot. Pöh. Näemmä kun yhdestä epäterveellisestä pääsen eroon, niin keksin jostain heti seuraavan.
Mutta kyllä edistystäkin on tapahtunut. Isäntä sai työpaikan lääkärintarkastuksessa kehotuksen elää kolesterolin suhteen varovaisemmin ja niinpä vaihdoimme maidot ja juustot vähärasvaisiin ja yllätyksekseni Jii jopa itse ehdotti, että voitaisiin olla ilman punaista lihaa lokakuu. Tärkeimpänä kehityksenä kuitenkin pidän sitä, että olen jaksanut liikkua taas enemmän. Vatsatanssin lisäksi olen nyt käynyt ainakin parilla lenkillä viikossa, parina viikonloppuna ollaan käyty Pikku-Ukon kanssa vaeltamassa kantorepun kanssa. Kärryttelyäkin olisi kiva lisätä ohjelmistoon, mutta kun poika ei suostu niissä makaamaan kuin rajallisia pätkiä. Yritys silti jatkuu.
Joten vaikka kilot eivät vielä olekaan karisseet, on olo tosi paljon terveempi ja peilistä kyllä vähän näkyy jo kaventumistakin rintojen alta. Mahamakkara tosi pitää pintaansa, mutta jotenkin jaksan vielä uskoa siihen, että ensi vuonna kyllä sekin on kadotettu. Ensimmäinen välitavoite on joulu, jolloin aion olla alle 80 kiloa. Siihen on 11,5 viikkoa, joten ihan hyvin saavutettavissa pitäisi olla, vaikka kuinka sataisi kinokset enkä pääsisi juoksemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti