Toisen auton talvirenkaat, toisen auton kesärenkaat, molempien autojen jättihuollot, toisen auton tuulilasi, vauva ja kaikki vauvantarvikkeet, häät ja ristiäiset, uusi pakastin, koiran kohtutulehdus, selkäkuvaus ja tuleva sterilointi, meikän gynekeikka ja lääkkeet sekä erilaiset vakuutusmaksut. Niistä on meidän perheen rahankato tehty. Ai niin juu, ja veromätkyt!
Järkytyin, kun ehdin ajan kanssa summata tämän vuoden kuluja yhteen. Ei ihme, että rahaa on hätätilatililtä kadonnut nopeammin, kuin ehtii tajuta. Näin pahasti en koskaan muista eläneeni yli tulojen ja kohta puoliin myös yli varojen. Käytiin vakava keskustelu Jiin kanssa meidän taloudesta. Mitä tehdään? Tänä vuonna kyllä vielä pärjätään, mutta entä ensi vuosi? Minun mahdollinen hoitovapaa ja Jiin epävarma työtilanne yhdistettynä koko ajan kasvavaan Pikku-Ukkoon, jonka tavaroihin ja tarvikkeisiin tuntuu myös uppoavan kiva penni poikineen. Nyt on pakko alkaa miettiä ratkaisuja koko ajan huononevaan tilanteeseen - entä jos ensi vuonna meillä onkin toinen työttömyystuilla ja toinen kotihoidon? Ennen kuin päästään kartoittamaan koko tilannetta, sovittiin että nyt kun tullaan Tukholman reissusta otetaan seuraavat kaksi kuukautta säästön kannalta. Jii nyt tuhlaa aika vähän muuhun kuin ulkona syömiseen ja sekin on vähän työstä johtuvaa olosuhteiden pakkoa. Mutta minä, joka olen aika huoleti vingutellut tässä kesän rahaa menemään joudun nyt kyllä ottamaan itseäni kunnolla niskasta kiinni. Nyt katsotaan, mitä tarvitaan ja ostetaan vasta sitten. Yritän tehdä säästöprojektista itselleni mielenkiintoisen ja haastavan koittamalla ainakin lokakuun kitkuttaa niin vähällä kulutuksella kuin pystyn (sori Suomi ja kestävyysvaje...). Ihan hyvä ajatus se on senkin vuoksi, että tuleepa ainakin mietittyä nyt oikeasti myös sitä, että onko meidän mahdollista selvitä kotihoidontuen rahoilla.
Olihan meillä unelma yhteisestä kämpästäkin, vähän pihaa ja kunnon säilytystilat ja Pikku-Ukolle oma huone, mutta sekin saa nyt sitten odottaa vielä hetken. Haluaisin niin eroon tuosta toisesta kotterosta, koska ihan silkkaa idiotismia on vielä tässä tilanteessa kahta pitää (eikä oikeasti meillä käyttöäkään ole enää niin paljon). Jiitä vaan sylettää luopua siitä pienemmästä, kun siihen tehtiin juuri tosi kallis huolto suhteessa sen jälleenmyyntiarvoon. Olisi juu pitänyt miettiä silloin paremmin, mutta kun hahhaa tässä on ollut vähän kaikenlaista muutakin mietittävää viime aikoina.
No, nyt kun taas tajusi tilanteen, pääsee sitä ratkomaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti