Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Eilisen ostokset: porkkanoita, palsternakkaa, kurpitsaa sekä parsa- ja kyssäkaalia. Uudessa pakastimessa on jo soseet tehtynä anopin omenoista ja kotimaisesta parsakaalista ja kesäkurpitsasta. Eilen höyrytin ja soseutin kuvan aineksista kyssäkaalit ja kurpitsan, muut jäivät tämän illan savotaksi. Mulla ei ole jääpalamuotteja niin paljon, että saisinkaan sen enempää tehtyä kerralla pakkaseen, noidenkin kanssa oli vähän mahduttamista jo. Mielessä huutaa vaan, että pakkopakkopakko tehdä nää nyt kun saa hyvää ja kotimaista, taisi mennä vauvanruokakurssin tädin valistuspuheet vähän liian syvälle jakeluun. Vaikka kivaahan tää on. Kurpitsa näytti ainakin siltä, että pitää ottaa omaankin käyttöön laajemmin, vaikka maku olikin yllättävän lähellä ihan taviskesäkurpitsaa - ainakin tällä yksilöllä. Tekiskö kurpitsakeittoa? Tai piirakkaa?
Kun kolmekymppinen insinööri yhtäkkiä löytää itsensä äitiyslomalta, se ei ole ihan helppoa kohdata se. Ei täällä mikään ekomutsi asu eikä talousihme varsinkaan, mutta kokonaan uudenlaisen arjen keskellä sitä huomaa itsekin muuttuneensa ja pohtivansa aivan erilaisia juttuja kuin ennen. Niinkuin nyt kakkavaippoja, lastentarvikkeisiin käytettyä rahanmenoa ja yllättäen myös parempia tapoja selvitä taloudenpidosta. Ja sitä tärkeintä tietysti, miten olla omalle lapselleen hyvä äiti?
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Tais vähän lähteä räpylästä tää sosejuttu...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti