Eilen oli oikea tehopäivä ja hyristelin kuulkaa sellaisena kotihengettärenä, että! Saatiin vihdoin aamusta käytyä Citymarketissa, josta kalastin mukaan kotimaista omppua sekä kyssä- ja parsakaalia. Poika jaksoi reissussa yllättävän hyvin, vaikka olikin hereillä kärryissä pitkään, upeaa. Vain juuri ennen kassoja tuli pienet känkkäränkät ja nekin todella niin pienet, että kohtaus häipyi ostoskeskuksen muuhun hälinään.
Kotio päästyäni käynnistin sosetehtaan - paloittelin hedelmät ja juurekset ja yritin tehdä juuri niin kuin siellä kurssilla sanottiin, tasaisia paloja jotka kypsyvät samaan aikaan. Ja vahtasin silmä kovana, ettei höyryttely mene yli. Muuten ei voi kyllä oikein väittää, että olisi noiden vauvamössöjen tekeminen ihan liian vaikeaa, koska höyrytetyt biitit isketään sitten tehosekoittimeen kuumana ja vedetään tasaiseksi tahnaksi. Sose annostellaan jääpalamuotteihin ja isketään suoraan pakastimeen (se ehtii jo annostellessa jäähtyä kylliksi). Meillä ainakin suurin pullonkaula näkyi olevan juuri jääpalamuottien vetoisuus, joten osa kasviksista jäi huomiselle valmistukseen, kun jäätyneet palaset voi lykätä edelleen isompaan rasiaan tai Minigrip-pussiin ja ottaa sieltä aina pala kerrallaan käyttöön.
Sitten kun niitä ottaa sieltä pakkasesta, niin voi vielä tsekata koostumuksen ja lisätä vaikka vähän äidinmaitoa päälle, niin saa ohuen ja tutumman makuisen soseen. Sen verran minäkin funtsin etukäteen, että maitoa ei kannata lisätä vielä soseutusvaiheessa, koska sen soseen säilyvyys on max 3 kk kun taas pelkkä vihannesmössö kestää hyvänä vuoden.
Soseiluiden päälle hyödynsin vielä vanhat banaanit pöydältä ja väänsin satsin banaanileipää. Ai hitsit, että se on kyllä hyvää ja niin vähällä vaivalla, ettei ole vaiva ollenkaan! Oikeastaan sitä haluaa odottaa, että ne banaanit pääsevät vähän vanhaksi, niin saa hyvän syyn tehdä sitä. Saatoin ihan "pikkuisen" lipsahtaa myöskin jäätelöön (kahteen otteeseen, kröhöm, koska illalla piti vetää annos jätskillä myöskin). Mutta mielestäni ansaitsin kunnon keittiöurakoinnista vähän palkintoa ja niin, sanoinko jo, että se banaaaanabread on vaan niin hyvää?
Illalla käytiin Pikku-Ukon kanssa kokeilemassa myös kuorotouhuja pitkästä aikaa. Minä lopetin työkiireisiin pari vuotta sitten ja päätin, että nyt jos poika suinkin käyttäytyy kunnollisesti, niin voisin aloittaa uudelleen ja ottaa sen mukaan (meillä on onneksi tosi lapsimyönteinen kuoro). Muu porukka otti kyllä ihan innolla meidät taas vastaan ja Pikku-Ukkokin käyttäytyi ihmisiksi, lauloi jopa äänenavauksessa mukana. Aika söpöä! Ainoa miinus illassa oli se, etten muistanut katsoa etukäteen juna-aikatauluja ja missasin sitten sopivan junan muutamalla kymmenellä sekuntilla. Harmitti kovin, kun seuraava tuli vasta puolen tunnin päästä ja siinä välissä poika ehti tajuta, että täällä on kylmä ja väsyttää eikä ruokaakaan ole tippunut pitkiin aikoihin.
Olisi voinut kuvitella pojan sitten vihdoin kotia päästyä hyvin, vaan kun ei - piti taas vaan selittää ja syödä nyrkkiä ja tuijotella sieltä menemään. Vasen rinta oli jo ihan räjähdyspisteessä kun ei poika syönyt siitä kunnolla ennen kuoroakaan ja se alkoi valuttaa oikein urakalla, niin että juuri pestyt farkut ja paita olivat ihan nesteessä. Muutoin ei tuollaisia onnettomuuksia juuri ole sattunutkaan, mutta nyt falskasi ja oli pakko juoksuttaa Jii etsimään rintapumppu. Siinä missä viimeksi pumpatessa rinnoista ei tihkunut juuri mitään, nyt vasen rinta antoi heittämällä 80 milliä ja enemmänkin olisi, mutta siinä vaiheessa vihdoin sain Pikku-Ukon kokeilemaan syöntiä taas ja lopputyhjennys hoitui näin luonnollisesti. Outoa tuossa pumpatussa maidossa oli vain se, että se näytti ihan laimealta litkulta, ilmeisesti pelkkää rasvatonta etumaitoa siinä vaiheessa. Laitoin kahteen pieneen Minigrip-pussiin nekin ja pakkaseen nimikkeellä etumaito, ei syötettäväksi - laimennan sitten vaikka soseita vähän sillä tavaralla. Syöttöön siitä tuskin olisikaan, ainakaan kovin täyttävään sellaiseen.
Viikossa ei taida jaksaa kovin montaa yhtä tehokasta päivää, siksi lähdetäänkin loppuviikosta chillailemaan taas mökille. Ensin kuitenkin rokotetutkimus, osa 2 ja parit kaveritreffit. Ja niin kuin minä luulin, ettei nämä äitiysloman päivät ikinä täyty millään, mulla on nyt vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin töissä ollessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti