Kun kolmekymppinen insinööri yhtäkkiä löytää itsensä äitiyslomalta, se ei ole ihan helppoa kohdata se. Ei täällä mikään ekomutsi asu eikä talousihme varsinkaan, mutta kokonaan uudenlaisen arjen keskellä sitä huomaa itsekin muuttuneensa ja pohtivansa aivan erilaisia juttuja kuin ennen. Niinkuin nyt kakkavaippoja, lastentarvikkeisiin käytettyä rahanmenoa ja yllättäen myös parempia tapoja selvitä taloudenpidosta. Ja sitä tärkeintä tietysti, miten olla omalle lapselleen hyvä äiti?
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Ensimmäinen kaatunut maitolasi
No en ihan uskonut, että tähän pisteeseen päästään näin aikaisin, mutta tuskinpa tämä viimeiseksi kerraksi meidän perheessä jää. Siis että lapsi kaataa koko maitolasin lattialle (ja lautasen ja viereisen lehtipinon päälle). Jii vielä varoitti kun ruvettiin syömään ja poika oli mulla sylissä, että katsos nyt kun Pikku-Ukko on eläväinen tänään ja sen kädet ulottuvat jo tosi pitkälle. Minä sanoin, että joojoo, mut ei tässä nyt vielä mitään hätää. Olisi vaan (taas kerran) pitänyt kuunnella. Pääsin aterian puoliväliin, kun tuo alkoi hamuamaan lasia kohti, kurotti ja kuinka ollakaan, kaatoi koko höskän. Jäin vaan miettimään, että monetkohan kaatuneet maidot keskivertolapsitaloudessa pääseekään siivoamaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti