Juotiin aamusta kunnon Ensimmäisen Isänpäivän aamukahvit ja sitten jo hoputinkin Jiitä pakkaamaan auton kuntoon. Kamaahan oli, koska oltiin Isänpäivän lisäksi lähdössä kuukaudeksi Tampereelle asumaan Jiin opintojen vuoksi. Auto oli siis ääriään myöten täynnä ja jonnekin sinne tavaroiden lomaan tungettiin myös kaksi aikuista, Pikku-Ukko turvakaukalossa ja se koira. Näine hyvineen lähdettiin liikkeelle.
Matka eteni hienosti Linnatuuleen asti, jossa Jii kävi kahvilla, jotta jaksoi ajaa kaameassa kelissä ja kuulemma oudontuntuisen auton kanssa. Siihenhän siis vaihdettiin se laturi tällä viikolla, joten ajateltiin että ehkä se vaan on erilainen tuntuma sitten nyt. Ei ajateltu sitä enempää, ennen kuin päästiin vähän matkaa eteenpäin ja auto alkoi vilkuttaa yksi kerrallaan yhä uusia hälytysvaloja kunnes sitten yhtäkkiä mikään valo ei palanut ja pyyhkimet jättivät liikkeen puolitiehen. Ja sitten moottorikin sammui, siinä satasen vauhdissa. Jii sai pysäytettyä melko hyvään kohtaan, mutta siinähän sitten höyrystyvässä autossa motarin vilinässä tuumattiinkin, että mitäs tehdään, kun kävi selväksi, että tähän jäätiin. Virtaa ei riittänyt kunnolla hätävilkkuihinkaan, nekin sammuivat pian (eli luultavasti kyseessä oli sulakevika tai sitten orjaamo tyri sen laturihomman - siihen palataan vielä).
Jiillä onneksi leikkasi polla ja ennen kuin minä ehdin edes hätääntyä, oli mies soittanut vakuutusyhtiöön ja meille hinausauton. Taksin kohdalla yritin selittää, että pitää sitten saada sellainen, mihin saadaan poika, rattaat ja koira - että tilaa kyllin ison auton varmasti. Onneksi Jii oli ottanut huomioliivit mukaan ja pienen moottoritien vieressä ohjailun jälkeen saatiin kiltti taksisetä ja hinausauto löytämään perille. Onneksi Hämeenlinnassa palvelu pelasi pyhänäkin!
Poikakin heräsi juuri oikealla kohdalla - vasta kun soitot oli tehty, mutta juuri sopivasti että ehdin sekä imettää että vaihtaa vaipan ennen kuin siirryttiin taksin kyydillä korjaamon pihalle, johon se meidän biilikin tuli. Kiitin onneani myös siitä, että poika ei vielä vierasta vaan hekotteli menemään ja oli vain iloinen kun taas pääsi eri auton kyytiin. Toisinkin olisi voinut olla.
Tunnelma pysyi hyvänä ja mietittiin sitten niitä jatko suunnitelmia, että mites tästä sitten eteenpäin sinne Tampereelle ja Isänpäivän viettoon. Sattui käymään niin hyvä munkki, että hyvä ystäväni asuu Hämeenlinnassa ja vaikka luulin, että he ovat muualla juhlimassa isänpäivää, he olivatkin kotosalla ja kaveri kurvasi hetken päästä kulman takaa, auto imuroi meidän valtaisan tavaramäärän kokonaan ja sitten matka jatkui heille ison teekupin ääreen. Pääsin näkemään kummipojankin, joten ei ihan huono tuuri kuitenkaan Ystävä vielä tarjosi auton meille illaksi käyttöön ja niinhän me sitten koko konkkaronkka ja kaikki tavarat selvittiin kunnialla Tampereelle.
Vaikka auto nyt sitten hajosikin ja siinä moottoritien vilinässä ehdin jo miettiä, että millä hemmetillä täältä selvitään vauvan ja leikkauksesta toipuvan koiran kanssa, niin onni oli kyllä myös niin monessa suhteessa meillä mukana, että pitää olla kiitollinen kuitenkin, kun niin näppärästi sitten kuitenkin kaikki vaan järjestyi. Silti naurettiin Jiin kanssa, että tulihan ikimuistoinen ensimmäine isänpäivä hänelle kun teki auton palautuksineen matkaa yhteensä melkein 12 tuntia. No, jotain kerrottavaa jälkipolville...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti