Siis miten mä luulin, että tää päivä ei tuu eteen ennen kuin ensi vuonna aikaisintaan? Joo, kyllä ne hoki ja hoki ja hoki sairaalassa, että imetys ei sitten ole mikään ehkäisy, mutta silti ajattelin, että meidän imetys se sujuu niin kivasti, että ei tässä mitään menkkoja saada - tälleenhän sitä ehkäistään kehitysmaissakin ja toimii kuin häkä (no toimiipa...).
Ja katin kontit, nyt ne sit alko. Kai. Tai ainakin jotain vuotoa on, enkä halua ajatella mitä se sitten on jos ei menkat. Kai ne minipilleritkin kyllä jotain voi aiheuttaa, mutta kaipa tämä kuitenkin indikoi, että hormonitoiminta on siellä jossain startannut? Luulin, että kaikilla täysimettäjillä kuitenkin ainakin yli sen puoli vuotta kestää, mutta pieni Googletus ilmoitti, ettei todella näin olekaan vaan aika monilla alkaa aiemmin, jopa 2-3 kk synnytyksestä (no oli siellä niitäkin onnellisia, joilla tosiaan oli menkkataukoa koko imetysaika).
Ennen raskautta vuosin kuin seula 21 päivän välein, kovaa ja kivuliaasti. Ja oirehdin hyvin vahvasti psyykellä kierron mukaan - Jii nimesi päivän ennen menkkojen alkua mun Mustaksi Päiväksi, kun masennuin ja kiukkusin poikkeuksetta silloin niin rajusti. Kesti melkein kymmenen vuotta, ennen kuin itse opin, että mitään tärkeitä päätöksiä tai elämää luotaavia analyysejä ei kertakaikkiaan tehdä sinä päivänä, koska jälkikäteen kyllä kaduttaa (niin että hei hei vaan niille poikaystäville, joista erosin juuri näin pystymättä korjaamaan jälkikäteen tuhoja). Ja Mustasta Päivästä seuraavat 5 päivää oli väsynyttä, alakuloista ja melkoisen kipeää aikaa vuodon kanssa. Siitä viikko eteenpäin ja iski ihan hirveä himotus ja mania. Tämän vuoristoradan kanssa oppi kyllä elämään, olin vain autuaasti jo unohtanut sen.
Nyt ei kyllä ollut mitään ennakoivia masennusmerkkejä ilmassa, eilen oli ihan hyvä päivä, vähän vaan väsytti ja huimasi mutta mitäs uutta se nyt on... Eikä nyt tunnu siltä, että pitäisi käydä kiskomassa Buranaa (tai joo, nyt Panadolia) naamariin, vähän vaan turvottaa ja itse se vuoto tuntuu hassulta, onhan edellisistä aikaa yli vuosi. Äiti lohdutti aina pienenä kuukautiskipujen osalta, että se helpottaa kyllä kun oot synnyttänyt. Nyt se sitten testataan. Bring it on!
Ja sitä paitsi ei voi väittää, ettäkö olisin ihan kamalan pettynyt. Ajatellen sitä vauvakuumetta, on ihan rohkaisevaa, että nyt jo alkoi menkat. Voi sitten oikeasti alkaa toivoa, että tuossa keväällä kun olen vähintään siihen 75 kiloon ja parempaan lihaskuntoon päässyt, että jotain voisi alkaa toivoakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti