Pikku-Ukon kehitys on mennyt sellaiseksi näemmä, että kahteen viikkoon ei tapahdu mitään ja sitten yhtäkkiä tapahtuu taas kauheasti. Nyt kahtena peräkkäisenä päivänä tyyppi on siinä mahallaan yhtäkkiä alkanutkin kohotella peräänsä siten siis, että pää on pysynyt ilmassa. Selkeä kehitysaskel taas :) Oltiin juuri eilen Jiin lapsettoman kaverin luona kun Pikku-Ukko nosti sitä takapuolta sen kaksi senttiä irti maasta ja kaveri ei ehkä ihan ymmärtänyt mitä siinä vanhemmat yhtäkkiä alkoivat hihkua huikeasta kehityksestä. Mutta itsestä tuntuu siltä kyllä, että kyllä siellä aivoissa taas joku piuha uudella tavalla yhdistää.
Samoin Jii ehti viikonloppuna jutella pojalle oikein kunnolla ja sai sieltä ulos ensimmäisiä äännetapailuja. Jii hoki pojalle "hauva, hauva" ja poika alkoi hengittää ihan hurjan tiheästi (mistä aina luulen, että nyt sillä alkaa hinkuyskä rokotuksesta huolimatta, mutta ilmeisesti se on vaan innostumisen merkki) ja sai hirveällä tohinalla muodostettua "au". Tai ehkä se oli enemmän "äy", mutta tilanteesta huomasi, että sekä isä että poika olivat nyt aivan todella jännän äärellä ja jaksoivat toistaa samaa monta monituista kertaa.
Nyt ollaan siis vaiheessa "melkein". Melkein jo haetaan konttausasentoa ja melkein tapaillaan äänteitä. Mutta siitä on hyvä jatkaa ja äiti ja isä on taas tosi ylpeitä pienestä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti