lauantai 2. marraskuuta 2013

Nipistelijä

On se juu kiva, että tuolla motoriikka kehittyy ja kaikkea, mutta sanon vaan että tätä nimenomaista vaihetta ei kyllä jää ikävä. Nimittäin tuosta on ihanaa, kun se saa sormiensa väliin vähän ihoa (tai hiuksia) ja sitten nipistetään niin, että toisella melkein itku tulee. Kasvoista, korvista, kädestä tai (mikä ihaninta) kesken imetyksen suoraan nännistä, pojoing. Ja nauretaan päälle (tai syljetään, koska sitä kuolaa tulee ihan tu-hot-to-mas-ti...). Ihanahan se on nähdä, miten poika ottaa kontaktia ympäröivään maailmaan, mutta mistäs tuolle kasvattaisi vähän lempeyttä touhuihin?

Tällä viikolla tavattiin useaakin kaverin (tyttö)vauvaa. Jokaikisen tuo sai itkemään. Yhtä raapaistiin käteen, yhdeltä vietiin sukka ja yhden puntissa roikuttiin niin pitkään, että toisella meni hermo. Kun sitten viimeisen tapauksen kohdalla osasin muka pitää varani ja pidin pojan suosiolla vähän kauempana kanssaeläjistä, niin se alkaa karjua tytölle kuin hinaaja jotain omaa klingonikieltään. Tyttö purskahti ihan lohduttomaan itkuun. *huoh* Tuon ikäiseltä ei kai voi vielä vaatia juuri käytöstapoja, mutta silti ei oo oikein voittajaäiti olo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti