Treenikämpiltä kaikuu Pikku-Ukon huuto, toivottavasti pian vähenemään päin. Nyt täytyy myöntää, että alkaa itseä väsyttää aika lailla tämä kahden tunnin välein herättely ja siitä puhutaan ihan varmasti ensi viikon neuvolassa. Mutta nyt jo ensiaskeleena täällä tilapäiskotona treenataan sitä, että poika oppisi nukahtamaan matkasänkyyn itse, ilman rinnalle nukutusta. Mietitään sitten vasta neuvolan ohjeiden mukaan sitä, milloin maitobaaria aletaan laittaa kiinni, voihan se olla että pojalla vaan on nälkä, että sen pitääkin saada syödä vähän tiuhempaan. Ei siis vielä uskalla kajota siihen.
Mun logiikka (jos sitä nyt tästä harapäästä enää löytyy) on se, että jos tuo oppisi nukahtamaan masu täynnä ja vaippa vaihdettuna itse sänkyynsä vähitellen, niin joku yö tulee se hetki myös, jolloin poika tajuaa herätessään, että eipä tässä ole hätää kun ei vielä ole nälkäkään, nukahdanpa uudestaan. Kai. Ehkä. Toivottavasti.
Tai sitten meillä kiusataan pientä ihan turhaan, koska rinnallehan tuo haluaisi nukahtaa aina ja kilarit tulee, kun tyhmät vanhemmat ei sitä tajua. Se vaan, että samaan aikaan tuo herää välittömästi kun sen rinnalta koittaa johonkin siirtää. Mahdoton yhtälö siis, ellei osaa nukkua istualtaan lapsi sylissä (makuuimetyksessä pojan taas herättää röyhtäily).
Taas kerran vaan toivon, että sitä tietäisi mikä olisi pojan ja koko muun perheen kannalta se paras ratkaisu (ja että se yksi olisi kaikille toimivin). Nyt joka toinen ilta tuntuu siltä, että kas se nukahti tuonne ja joka toinen ilta taas menee kuunnellessa tuon huutoa, silittäessä, laulaessa ja mitä kaikkea. Vaan kun ei kävis kuin rinta, vaikka just äsken imettäessä syljettiin vaan nänniä veke ja haluttais katsoa kaikkea muuta. Ota noista nyt sit selvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti