Täytyy sanoa, että pojalla on ajoituksen taitoa. Ehdittiin jo miehen kanssa miettiä, että kumpi kerkeää ensin, eka ylähammas vai kävely, mutta kävely sitten karvan verran voitti. Tai mistäs sitä tietää, tuon vasen yläien pullottaa kyllä siihen malliin, että voi se hammas sieltä kyllä ennen iltaa vielä putkahtaa, mene ja tiedä. Mutta se hammas on kuultanut jo ihan selvästi pari päivää, joten katsoo nyt.
Kipuilusta ja ärtyisyydestään huolimatta Pikku-Ukko juhlisti kuukautisjuhlaansa hurmaamalla pankkineidin, kun käytiin avaamaan hänelle omaa tiliä. Ja harjoittelemalla Brio-kärrynsä kanssa koko päivän sitä kävelyä. Ulkona taas piti saada kauppareissulta puiston kautta kotiinpalatessa työntää vielä omia rattaita kotiin (kun työntötangon kääntää alas se on näemmä juuri sopivalla korkeudella pojalle...), kunnes väsy iski ja sitten tultiinkin itkien sylissä loppumatka. Kaikesta tästä huolimatta ensimmäiset, ilman tukea otetut 2 askelta lapselta härskisti houkuteltua tarjoamalla tuolle avokadoa kun poika seisoi tukevasti itse vähän kauempana. Kävelyvalmiita ei vielä kunnolla olla, tasapaino ei ole niin hyvä, mutta siitä se lähtee kun on ne ekat askeleet alla. Ei ainakaan rohkeutta pojalta puutu ja pyllähdystaitohan me jo osataankin, eli äitikin voi hengähtää.
Jännä ja tapahtumarikas kuukausi taas takana, ja ihan tosi paljon siihenkin kuulunut sitä seisomaan- ja kävelynopettelua, sanantapailua ja laajempaa hahmottamista. Tänään yritin pojalle selittää, että pitäisi laittaa hänelle nenäsuihketta ja demonstroin itselläni - poika osasi hienosti tarjota suihkepulloa kyllä mun nenään, mutta kieltäytyi nauramalla ja ravistamalla päätään, kun yritin samaa hänelle. Syöminen pitäisi saada tehdä itse ja ollaankin paljon palailtu sormiruokailemaan, vatsavaivoista huolimatta, kun ei syöttö taas oikein suju. Niin, ja hissimatkoista ei enää selvitä ilman, että poika painaa nappia. Ylöspäin osaa jo painaa oikeaa kerrosta, mutta alaspäin mentäessä ei vielä osu nappi ihan oikeaan.
Tästä eteenpäin alkaakin taas arki muuttua, koska Jii lähti tänään ensimmäistä päivää töihin. Katsotaan, kuinka pärjäämme sitten pojan ja koiran kanssa keskenämme. Ihan vain sen vuoksi olen paniikilla sopinut ensi viikolle vaikka mitä tapaamisia, ettei vaan täydy jäädä kotiin homehtumaan. Pikku-Ukon kanssa on kuitenkin nyt hauskempaa ja hauskempaa ja niitä yhteisen tutkimusmatkailun hetkiäkin saadaan jo tihenevällä tahdilla. Jännä nähdä mitä kaikkea vielä ehditään ennen sitä 1-vuotispäivää, tuleeko kunnon sanoja ja juostaanko esimerkiksi myös? Innoissani odotan myös niitä lämpimämpiä päiviä ja kesää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti