Ei me nyt sitten vielä siirrytty perhepedistä omaan sänkyyn, vaan kahden erittäin huonosti nukutun yön jälkeen kyhättiin semmoiset kaappiviritelmät sängynpäähän, että pojan pitää ainakin kiivetä äidin yli jos meinaa lentää uudestaan. Lapsi heräsi omassa sängyssään taas sen 15-30 min välein ja minulla ei vain ole juuri nyt energiaa saada sitä yhtälöä toimimaan. Koen kyllin rankaksi sen, että Jii siis menee ensi viikolla duuniin ja mun pitäisi taas muutenkin alkaa jaksaa ihan yksin tuon lapsen kanssa. Alkaa pikkuhiljaa häämöttää se totuus, miten paljon Jii onkaan täällä kotona tehnyt, ja miten paljon minä saanut sluibailla.
Senpä vuoksi päästin miehekkeen (tai päästin ja päästin, mutta keskusteltiin ja myöntelin kovasti) vikalle viikonloppulomalle mökille ennen töidenalkua, vaikka nyt onkin äitienpäiväviikonloppu ja kaikki kaveritkin on jossain mäessä. Jotenkin olin ehkä toivonut, että se mies osaisi lukea ajatuksia, ja kaikesta huolimatta olisi älynnyt olla minun ihkaensimmäisen äitienpäiväni kotona, mutta ei. Täytyy siis juhlia itse. Aion mennä päräyttämään Alkosta jonkun pikkupullon pinkkiä kuoharia ihan vaan koska. Se, missä välissä sen voin juoda, kun lapsella ei ole muuta hoitajaa kuin minä, on iso kysymysmerkki. Vaikka sitten yötä vasten kun Jii on jo tullut kotio. Tekisi mieli käydä ostamassa jotain herkkujakin, mutta koska olen edelleen sillä treenidieetillä (joka sujuu toistaiseksi paremmin kuin hyvin), jäävät herkut nyt syömäti.
Huomaan siinäkin, miten kiinni olen Jiissä ja kavereissa, koska nyt kun edessä on yksinäinen, sateinen lauantai, ei yhtäkkiä ole mitään käryä, mitä edes voisi tehdä. Paitsi shopata ja ekomieli sanoo, ettei sekään kyllä ihan tervettä ajankulua ole. Ensiviikolla on hautajaiset ja pitäisi löytää Pikku-Ukolle siistit vaatteet sinne, se on ainoa mitä me oikeasti tarvitaan. Dieetin myötä myös ruokaostokset ovat yksinkertaistuneet, kun kaupasta tulee kotiin enää kasvikset, pakastemarjat, liha/kala ja rahkaa ja raejuustoa. Eli ei voi enää sielläkään pyöriä.
Epäilemättä jotain kivaa ilmaantuu, kuten yleensäkin kun osaa katsoa. Ei vaan vielä minkään valtakunnan käryä että mitähän se tänään (tai huomenna) sitten olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti