Jännittää näemmä niin, ettei tule uni silmään. Huomenna (tai no, näemmä siis tänään) on treffit uuden pomon ja hänen esimiehensä kanssa aiheesta "mitä minä tulen tekemään palattuani töihin". En tiedä mitä pitäisi olettaa, meneekö keskustelu kovin ikäväksi vai sujuuko hyvissä merkeissä. Tuntuu ihan huikealta työntekijältä tämä oma olo, kun on pari hommaa, joita en haluaisi ottaa vastaan suurin surminkaan enkä ole ihan varma onko ylipäätään saada joku sellainen homma, josta olisin jotenkin tyytyväinen. Pianhan sen näkee.
Lisäksi hiukan pelkään sitä, että tein mokan kun kerroin etukäteen haluavani keskustella siitä, että jos tekisin ainakin alkusyksyn 80% työaikaa, että saataisiin meidän arki rullaamaan paremmin aluksi. Pelkään, että siihen vedoten saan jotain kurahommia. Grr. Täytyy koittaa sanoa, että mieluummin sitten 100% ja jollain fiksulla työnkuvalla kuin 80% itkua vääntäen.
Olisi oikeasti niin paljon helpompaa, kun tietäisi mikä ja kuka haluaisi "isona" olla. Lähetin viime viikolla taas työhakemuksen, paikkaan jonka oikeasti haluaisin. Se vaan, että mun taustakoulutus on ihan väärä ja palkkatoive pian 10 vuotta työelämässä olleen eikä junnupestiin pyrkivän. No, silti mulle itselleni oli tärkeää hakea sitä ja nähdä, että maailmassa on vielä kaikenlaisia vaihtoehtoja. Joku sopiva tulee vielä eteen. Miten, siitä ei olekaan mitään käryä. Katsotaan nyt ensin, miten tuo nykyinen työnantaja tähän töihinpaluuseen suhtautuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti