keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Lastenhoito on rankkaa duunia

Kaikki pisteet niille äideille ja isille, jotka hoitavat lapsiaan täyspäiväisesti ja yksin jatkuvasti. Mä olen aivan naatti, vaikkei ole kuin vasta 2 viikkoa näitä vuoroja takana. Ihan totaalisen naattirättipoikki. Tänään koettiin jo ensimmäinen meltdown, joka päättyi siihen, että lapsi katsoo riehunnan keskellä (vihdoin ulkovaatteissaan) kysyvästi äitiä, joka lyyhistyy eteisen lattialle nojaamaan vessan oveen ja itkemään solkenaan (harmista, väsystä, jne.) kun kauan etsitty rattaiden sadesuoja viimein kaiken melskaamisen ja kiroilun jälkeen löytyy rattaiden alakopasta eli just sieltä mistä pitääkin ja pyyhkiessä (tuskan) hikeä sitä tajuaa, että missasi sen ainoan bussin seuraavaan puoleen tuntiin, johon juuri yritettiin ehtiä ja siksi järjestettiin tää kaikki draama.

Onneksi toivuin vajaan 3 minuutin kuluttua, kun koirakin tuli melkein syliin lohduttamaan ja lapsi käkättää tättätättä -vaunuista ja koittaa silittää poskea. Ennen kuin tajusin, että jo alle vuotiaana olen opettanut pojan lohduttamaan äitiä ja päivän supermutsipalkinto nro 2 oli taas jaossa. Huokaus.

Kyllä mä vielä opin. Pakko.

p.s. Se ostolakko piti 2 tuntia. Sitten piti ostaa pyörän takarenkaaseen uusi venttiili, kun vanhaan ei saanut kirveelläkään pumpattua ilmaa. Maksoi euron, mutta yhtälailla niitä ostokiintiöpisteitä on nyt sitten 27 kpl jäljellä, koska uutena ostin. Pitänee petrata silläkin saralla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti