Jos kaksi ekaa viikkoa treenatessa oli sairaan helppoja, niin tää kolmas oli ihan karsea: energiat nollassa, ei huvita treenata, kaksi repsahduspäivää ja muutenkin ongelmia syömisten kanssa, lihakset on kipeet ja olo turpea ja treenatessa väsyttää jo ekassa liikkeessä. Supermotivoivaa.
Mutta sekin viikko on takana ja painoa pudonnut 900g taas (2,7 kg siis yhteensä) ja nyt ollaan vihdoin siinä raskautta edeltäneessä painossa. Jee, hyvä minä! Oli aika kaivattu kiloluku ja antaa kyllä tsemppiä tähän viikkoon ihan uudella tavalla, koska olo on edelleen ihan crap. Tämän päivän lounastreffitkin peruuntuivat, joten jouduin kuviot miettimään ihan uusiksi. En tiedä mikä logiikka siinä on, että kauniina päivänä ärsyttää vielä enemmän olla yksin ja toimetonna?
Mutta kyllä se taas tästä. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Treenit johonkin väliin. Mahdollisimman paljon ulkoilua, niin ei muista ajatella ruokaa koko ajan. Kyllä tää jo sujuu, ainakin sinnepäin.
Kun kolmekymppinen insinööri yhtäkkiä löytää itsensä äitiyslomalta, se ei ole ihan helppoa kohdata se. Ei täällä mikään ekomutsi asu eikä talousihme varsinkaan, mutta kokonaan uudenlaisen arjen keskellä sitä huomaa itsekin muuttuneensa ja pohtivansa aivan erilaisia juttuja kuin ennen. Niinkuin nyt kakkavaippoja, lastentarvikkeisiin käytettyä rahanmenoa ja yllättäen myös parempia tapoja selvitä taloudenpidosta. Ja sitä tärkeintä tietysti, miten olla omalle lapselleen hyvä äiti?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti