En ole ainakaan kuullut, että 10-kuisella voisi olla vielä uhmäikä, mutta olemme Jiin kanssa nimenneet Pikku-Ukon nykytilan tahtoiäksi. Voi pojat, on kyllä autuaasti takanapäin se vaihe kun tuo iloisesti möllötteli missä vaan ja siltä sai viedä lelut kädestä. Kaikki on vaan sellaista valtaisaa, myrskyisää tahtomista meillä nykyään. Kun tahdotaan tulla mukaan vessaan ja mennä ulko-ovesta ulos, jos koirakin pääsee, tahdotaan samaa ruokaa ja samalta lautaselta kuin vanhemmat, tahdotaan saada vääntää kirjaston kirjat rusinoiksi, tahdotaan isän ja äidin huomio justhetinyt, ei tahdota syödä, ei tahdota mennä nukkumaan, ei tahdota kipulääkettä vaikka sitten tahdotaan että hampaidentulokipu loppuu (ikenet näyttää siltä, että sieltä pärähtää kaikki loput hampaat yhtäaikaa esiin...). Ei tahdota pukea ja jos kesken pukemisen jättää lapsen itsekseen niin satavarmana puolet vaatteista on jo kiskottu pois... Vahvin reaktio saadaan, jos jompikumpi meistä kaivaa puhelimen tai tabletin esiin, pojan on pakko saada se välittömästi omaan käteen, tai alkaa julmettu kiljunta. Kai sen nyt täytyy olla jännä kapine, kun eräätkin tuijottaa ja hiplaa sitä koko ajan?
Alkaa vähän pelottaa, että mitähän sitten, kun tulee se oikea uhmaikä, kun me ollaan Jiin kanssa jo nyt ihan helisemässä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti