Aloitan varmaan jokaisen näistä kuukautispäiväjutuista näin, mutta voi vitsi tuo kasvaa nopeasti! Vaikka musta tuntui tuossa neljännen kuukauden ohituksen jälkeen, että ekaa kertaa on vaihe, missä ei tapahdu mitään uutta. Mutta sitten yhtäkkiä taas laitettiin vaihdetta silmään ja nyt Pikku-Ukko on viikon vaan kierinyt pyörinyt lattialla, roikkunut varpaissaan ja ollut vähän innostuneempi siitä makuullaan olostakin. Käsien käyttö on edennyt huimasti ja tavaraan osataan tarttua yhdellä ja kahdella kädellä ja siirrellä sitä toisesta kädestä toiseen ihan sujuvasti. Jo tuolla kuvan taustalla olevan taksi-auton kokoiset tavarat nousee yhdellä kädellä ihan kevyesti. Ja niin kuin kuvasta myös näkyy, meillä osataan istua. No joo, se kyllä päättyy aina siihen, että tuo johonkin suuntaan heilahtaa, mutta kun poika on niin kamalan ylpeä siitä, niin ollaan sitä silti istumassa pidetty pienistä muksahteluista huolimatta. Itse se reppana ei vielä pääse istumaan, paitsi että sitterissä se onnistui kinkeämään pystyyn turvavöistä huolimatta ja saamaan päänuppinsa lelukaaren alta ja huusi kuin syötävä kun ei saanutkaan sitä enää takaisin. Siinä oli vanhemmillakin hetki mietittävää, että saatiin poika ehjänä pois sitteristä. Sittemmin päätettiin ruuvata koko lelukaari pois...
Painoa pojalla on melkein 10 kiloa kotivaa'an mukaan ja pituutta melkein 70 senttiä. Saadaan tarkemmat mitat ensi viikolla neuvolassa. Poika tosin oli syönyt juuri ja teki heti punnituksen jälkeen valtavat cacat, joten luultavasti joku 9,5 kiloa on lähempänä totuutta. Iso se on silti, edelleen. Ja syö ihan sairaan usein, tai sitten huudetaan. Kuten öisin, siinä on vielä tosi paljon opettelemista. Mutta yleisesti Pikku-Ukko näin viiden kuukauden iässä on ihan kamalan hyväntuulinen, lunki tapaus. Se ei ole yhtään sellainen härväpetteri kuin moni muu ikäisensä, mikä ehkä selittää meidän pientä jälkeenjääntiä tuon konttimisen osalta, mutta toisaalta mikään ei vieläkään ole siitä mukavampaa kuin istua seuroissa, nauraa, kirkua ja höpöttää. Kirkuminen on kokonaan uusi juttu, mutta sitäkin ihanampaa, ilmeisesti. Ylipäätään kaikki uusi on jännää ja ihanaa, eikä vielä vierastamisesta ole jälkeäkään. Sen kanssa on tosi helppo liikkua kaupungilla ja kahviloissa, kavereilla ja tien päällä ylipäätään (paitsi autossa, välillä). Omissa silmissä se tuntuu jo ihan kamalan isolta pojalta.
Ja niin, se aika kuluu edelleen ihan häkellyttävän nopeasti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti