Synnytyskivun tarkoitus

Kuten jo aiemmin kirjoitin, luen Tiina Kaitaniemen luonnollinen lapsuus- kirjaa ja olen yrittänyt kasata siitä kokonaista juttua, mutta siinä on vain liian paljon pureskeltavaa yhdelle istumalle. Niinpä poimin kirjasta mielenkiintoista tietoa synnytyskipuun liittyen, koska tätä minäkin olen miettinyt.

Mihin siis synnytyskipua tarvitaan?

• Supistukset lisäävät hapentarvetta ja kipu vuorostaan lisää hapensaantia, koska se saa hengityksen kiihtymään. Kun verenkierto tehostuu, myös vauvan hapensaanti tehostuu synnytysponnistusta varten.
• Kipu hidastaa mahan ja suolen toimintaa, mutta toisaalta kivun vuoksi lisääntyneet kasvuhormonit lisäävät vapaiden rasvahappojen määrää veressä ja niiden käyttöä energiaksi. Kasvuhormonit ja lisääntynyt glukagonin tuotanto sekä laskenut insuliinin tuotanto lisäävät veren sokeripitoisuutta. 
• Kipu saa aikaan noradrenaliinin ja adrenaliinin tuotannon, jotka säätelevät sileiden lihasten (esim. kohtu) ja rauhasten toimintaa, parantavat toimintakykyä ja lisäävät voimaa.
• Kipu vaikuttaa virtsaneritykseen ja kehon elektrolyyttitasapainoon, laskee kehon testoseronipitoisuutta ja nostaa kortisolitasoja. Synnytyskipu siis vähentää aggressiivisuutta ja herkistää äidin havainnoimaan tarkemmin lapsensa viestejä.
• Synnytyskipu vapauttaa endorfiinejä, jotka lievittät kivuntunnetta sekä lisäävät kehon synnytyshormonien, kuten oksitosiinin määrää. 
• Kipu helpottaa synnytystä saamalla synnyttäjän liikkumaan ja pystyasentoon ja se myös helpottaa ponnistamista.

 Kipu - niin veemäinen kuin se onkin - liittyy siis synnytyksen fysiologiseen etenemiseen ja valmistaa äitiä lapsen emotionaaliseen kohtaamiseen.

Hyvä tietää, koska mikään synnytys (jossa synnyttäjä ei oo taju kankaalla) ei taida olla ihan kivuton. Sille on siis syynsä.