Sanna vinkkasi mielenkiintoisen kirjan, jonka kävin lainaamasta viime alkuviikosta kirjastosta ja huitaisin imetyslukemistona läpi. Nimittäin Anna Luodon Kun ei ollut rahaa, tehtiin lapsi. Kunnankätilö muistelee. (Tammi 1991)
Minulle, joka kahlaan täällä keskellä first world probleemeja harva se päivä oli herättävää lukea, millaista elämä perheissä ja yhteisöissä on ollut sotien jälkeen ja miten konkreettisesti kätilönä on oltu siinä mukana. Tulehduksia torjuttiin mahalle laitettavin jääpalapussein, neuvolatoiminta oli ihan alkutekijöissään ja synnytyskivut (joista viime viikolla kirjoitin) kuuluivat prosessiin (vaikka kirjailija myöntää teoksen loppupuolella olevansa kiitollinen nykyajan tehokkaista kivunlievityskeinoista). Aika toisenlaista touhua, aika toisenlainen aika. Teksti on lyhyistä pätkistä koottu, mutta maalaa hienovaraisen kuvan sitkeästä kansasta ja ennen kaikkea siitä, mitä me naiset olemme ennen kestäneet ja jaksaneet. Sitkeää sakkia.
Teksti oli rehellistä ja niin, elämänmakuiseksi sitä kai tupataan sanomaan. Kuten nykyisinkin, on äitejä, joilla on helppo synnytys ja jotka muutenkin pyörivät koko kylän valona. Ja sitten on loppuun asti uupuneita äitejä, kaltoinkohdeltuja tai elämäntiellä muuten ahtaalle jääneitä. Silti lapsen syntymä kuvataan herkistävänä ja yhdistävänä kokemuksena, ja jokaisen lapsen menetys, vaikka yleisempää kuin nykypäivänä, jätti myös jälkensä niin perheeseen kuin kätilöönkin.
Minäkin suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille, joita kiinnostaa katsaus naisena olon ja perheenlisäyksien lähimenneisyyteen. Kirjoittaja sanoo olleensa mukana yli tuhannessa synnytyksessä. Vaikka en kirjan luettuani kaipaakaan enää ihan samalla tavalla 50-luvulle maatalon emännän rooliin, ottaisin kirjoittajan ainakin synnytyskuvauksiensa perusteella ilomielin mukaani synnytykseeni, jos sellainen vielä tulee. Juuri sellaista osaamista ja myötäelämistä peräänkuulutin edellisessä synnytystekstissäni. Helpottavaa, että ajalla jolloin synnyttäviä äitejä kuskattiin sydänmailta milloin milläkin paariviritelmällä saamaan lääketieteellistä apua, on heidän mukanaan sentään kulkenut osaava, ehtivä ja jaksava kätilö. Vähän lisää sitä tähän nykymeininkiinkin, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti